Tilkunviilaaja

Jos innostuit ompelemaan lentävä hanhi –tilkkublokkeja ohjeeni mukaisesti tai jollain muulla ohjeella, sinulla on ehkä piankin kokonainen parvi hanhia. Tai massoittain hanhia.

Niistä voi koota vaikka tällaista tilkkupintaa:

Kannattaa tietysti tehdä paljon isompi tilkkupinta, ainakin jos hanhia tosiaan on massoittain.

Sommittelulattiani ei toimi yhtä hyvin kuin sommitteluseinä toimisi, erityisesti kun blokit ovat aika pieniä. Jos sommittelen yhtään isommalle alueelle, näiden päältä aletaan väistämättä kävellä ja blokit kulkeutuvat vääriin paikkoihin tai taittuvat ikävästi. En ole vielä ratkaissut sitä, miten saan koko tilkkupintani sommitelluksi sitten lopulta!

Hanhipalojen leikkelemisen jälkeen jää käteen jokusia jäännöspalojakin. Niistä tehdään tietysti uutta tilkkupintaa ja lopulta pussukkaa.

Vasemmanpuoleisessa violettisävyisessä tilkkupinnassa on monta 8 cm leveää jäännöspalaa juuri hanhista. Tilkkupinta kasvaa toisaalta nopeasti, mutta toisaalta siitä ei tule yhtä kiinnostava. (Olen ehkä siksi lisännyt toisen pinnan ”kiinnostavuutta” käyttämällä pienempiä paloja ja sekä oranssia että limenvihreää korostamassa violetteja osuuksia.)

Punaisiin tilkkupintoihin maltoin käyttää melkein pelkkiä ihan oikeasti punasävyisiä paloja. Mitä nyt yhden mustan tilkun lisäsin tuonne.

Näistä tilkkupinnoista tulee lopulta uusia pussukoita Avoin-mallistoon.

Töölön Tilkkupajan Soile on luvannut perustaa Pajaan Pussukkapäivät ja sinne pääsevät minunkin pussukkani mukaan. Tarkkaile kanavia ja käy katsomassa ihkaeläviä pussukoita Vänrikki Stoolin kadulla, kunhan ne ehtivät sinne! Ehkä nämä kaksi pussukkaa valmistuvat ajoissa ja pääsevät Pajalle päiviteltäviksi.

Ensin esimakukuva – en ehtinyt ihan saada pussukkaa valmiiksi, mutta silti piti näyttää jotain Instagramissa pari päivää sitten:

Sen sijaan, että olisin ommellut lisää lentäviä hanhia, harhauduin jälleen tilkkuvakan ääreen. Minulla on pieni Mango-nimisen liikkeen paperikassi, jossa on paperinaruhantaakit. Siihen laitan nykyisin kaikki pienenpienet jäännöspalat. Isommat laitan yhdelle hyllylle ja vielä isommat siirrän jossain välissä pöydän kasasta jäännöspalalaatikkoon.

Se paperikassi pienine paloineen on tosi inspiroiva! Saatan ajatella, että ompelin ihan vain pari palaa yhteen, seuraavaa kertaa varten siemeneksi, mutta sitten on koko ilta mennyt puuhassa.

Tämä uusin Afrikasta itään -pussukkani on paperikassin tilkkusilppusisällöstä ommeltu.

Naamapuoli näkyy tässä kuvassa paremmin.

Ehkä tämä sopisi meikkipussukaksi? Joko tosi kauniille ihmiselle, joka ei tarvitse useita meikkejä tai vaatimattomalle ihmiselle, joka käyttää meikkiä erittäin hillitysti. Afrikasta itään on nimittäin aika pieni:

Leveys ylhäältä 20,5 cm
Korkeus 13 cm
Pohjan leveys 6,5 cm

Voihan tässä jotain muutakin säilyttää kuin meikkejä. Koska tämä on Avoin-mallistoa, vetoketju aukeaa reilusti ja tänne saa sisään vaikka isommankin kännykän (sellaisen kuin minulla, minun kännykkäni on valtava). Myös pienet muistiinpanovälineet – pieni lehtiö ja kynännysä – mahtuvat tänne.

Päädyn melkein aina suoriin tikkausompeleisiin ja vielä niin, ettei tarvitse pyöritellä vapaata konetikkausta. Olen muutenkin aika suoraviivainen tyyppi. Sen verran revittelin pussukan toisella puolella, että kehitin muutaman kaarevan tikkausviivan. Mutta suoralla koneompeleella:

Tässä kaaret näkyvät ehkä vähän paremmin:

Otin kuvia taas työpaikan pihalla päiväsaikaan. Asetin pussukan märkään lumihankeen ja räiskin kuvat. Nyt ei ollut lainkaan yhtä kuvauksellista kuin viimeksi samassa paikassa kuvatessani, mutta valoa oli sentään paremmin kuin sisällä iltaisin olisi.

Afrikasta itään–vetoketjupussukka on taipuisa ja pehmeä. Siinä on tilkkupinnan lisäksi vain ohut tikkausvanu ja tietenkin vuori.

Taidan antaa tämän hyvälle ystävälleni lahjaksi, koska tämä on ihan hänen värisensä. Annan tämän hänelle vaikka ystävänpäivänä.

En viitsinyt viime postauksessani moitiskella uusinta Afrikasta itään –tilkkupussukkaa, ettei sen tulisi paha mieli. Koska hänet on käsitelty jo, voin kertoa, että toisin kuin häntä ommellessani, tähän vielä uudempaan Ruusunpuna-pussukkaan ompelinkin vetoketjun niin päin kuin se olisi pitänytkin ommella.

Tuo pussukan ulkopuolelle jäävä vetoketjuhuitula pitää olla ketjun alapää, ei sen yläpää. Pussukka avautuu näin vielä paremmin. Afrikasta itään ja tämä Ruusunpuna-pussukka ovat silti kumpikin Avoin-mallistoa.

Saako vuorista sellaisen käsityksen, että kankaan kuvassa olisi Tilkunviilaaja itse? (Minulla ei ole kierot silmät, mutta tykkään kyllä raidallisesta kuosista.)

Tässä pussukan paraatipuoli näkyy oikein kunnolla:

Sain tilkkupintaan vangituksi elegantin naishahmon Dior-henkisessä mekossaan. Toinen nainen ehti kävellä tilkusta ulos.

Ei ole tämä Ruusunpuna-tilkkupussukkakaan kovin iso:

Leveys ylhäältä 22 cm
Korkeus 13 cm
Pohjan leveys 6 cm

Toisella puolella pussukkaa tikkausviivat menivät ihan vinoon:

(No tahallani tietysti ompelin näin.) Tästä kuvasta vinot tikkaukset näkee vielä paremmin:

Afrikasta itään ja Ruusunpuna tulevat hyvin juttuun keskenään. Ne ovat kumpikin pehmeitä ja kompaktin kokoisia (hienompi nimitys pienelle). Tästä kaverikuvasta näkyy vähän paremmin, että ompelin heihin vetoketjut eri päin. Ruusunpunassa vetoketju on siten kuin alkuperäisessä Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalissa kehotetaan.

No, kumpikin avautuu silti hyvin ja kumpikin on joutavista jäännöspaloista kokoon kehitty. Hyödyttömästä tein hyödyllistä! Se saa aina iloiseksi!

Psst! Luotettavalta taholta kuulin, että Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10:ssä alkoi nyt pussukkapäivät!

Pussukkaa on nähtävänä ja myytävänä vaikka minkälaista!

Käy hakemassa itselle tai lahjaksi! Vaikka osaisit itse tekaista pussukan tuosta vain, niin ehkä vaihtelu virkistää!

Pussukkapäiviä on pidetty myös Tilkunviilaajan työpajassa. Olen koonnut minipienistä tilkkupaloistani esimerkiksi sinistä tilkkupintaa. Kuva leikittelyn (tai leikkelyn) alkuvaiheesta:

Ja kuva leikittelyn lopputuloksesta. Tästä tulee iso-iso vetoketjupussukka, tai sitten säkki. Tuossa on 45-senttinen vetoketju ja Avoin-mallistolla mennään.

Olisihan minun pitänyt muistaa, että tilkkupinnat kannattaisi tikata ensin ja sitten vasta tasoittaa pussukkakappaleiden muotoon, mutta minulla oli kova kiire päästä projektissa eteenpäin.

Värkkäilin myös punaista tilkkuleikkiä. Olin ottanut esiin kolme pitkää vetoketjua, joista yksi oli mielestäni punainen (hämärässä oltiin) ja rupesin sitten ompelemaan väriin sopivia tilkkupaloja.

No eihän se vetoketju ollut mikään punainen, vaan violetti! Ensimmäiset ompelemani tilkkupalat eivät sopineet parhaiten vetoketjun väriin.

Lisäsin punaisiin vähän violetimman sävyisiä paloja, jotta väriyhdistelmä olisi luontevampi.

Kuvassa näkyy, että esillä on myös peruskasarivärinen eli vaalea mintunvihreä vetoketju. Siihen olen koonnut pussukkaa turkooseista ja vihreistä tilkuista. En ole 80-luvun jälkeen tainnut ostaa MITÄÄN vaalean mintunvihreää mitään (vetoketjun täytyy olla niiltä ajoilta peräisin). Silloin näin ja käytin sitä väriä tarpeeksi lopuksi ikää.

Suhtaudun nurjamielisesti vaalean mintunvihreään, mutta ehdoton inhokkivärini on silti 1970-luvulta tutuksi tullut sinapinkeltainen!

Vinkki vinkki: Töölön Tilkkupajan pussukkapäivillä (Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki) ei ole tarjolla vaalean mintunvihreää eikä sinapinkeltaista pussukkaa, mutta monen muun värisiä kyllä!

Jos olisin nuorempi niin sanoisin, että ooämgee, ihqt tikkaukset! Koska olen vanhempi niin sanon, että i-ha-nat tikkaukset!

Tikkaukset ovat tietenkin Töölön Tilkkupajan mestaritikkaaja Soilen käsialaa. Hän toteutti Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeittooni ihanat terävän kaarevat tikkaukset melkein saman tien kun vein työni hänelle, mutta ehdin noutaa valmiin vasta eilen.

Heitin tilkkutyön sohvalle, mihin lankesi spoteista hyvä valo. Peitto ei kyllä yhtään sopisi tähän kukkatapettihuoneeseen.

Tässä tikkauskuviot erottuvat aika hyvin:

Olen iloinen, että voin keskittyä tekemään tilkkupintoja – isoja tai pieniä – ja että voin tikkauttaa isot pinnat. Muistan, miten vaikea minun oli keksiä tikkauskuvioita töihini. Tikkaaminen oli työlästä ja melkein aina hikistä puuhaa ja se kesti ja kesti. Ehdin ihan kyllästyä työhön ennen kuin se oli tikattu.

Eivätkä minun toteuttamani kuviot ikinä olleet kummoisia. Keisarinna Ramandu –peittoon tein kyllä aika hauskoja sydänkuvioita ja reunakaitaleisiin kuplivia suoria viivoja, mutta samaiseen peittoon ompelemani mutkittelevat viivat näyttivät aluksi niin kamalilta, että hylkäsin työn pitkäksi aikaa. Mietin, pitäisikö ompeleet purkaa. En purkanut, vaan tein lisää, ja sinne ne kamaluudet solahtivat eivätkä haitanneet kokonaisuutta.

Nuo työlään tikkaamisen ajat ovat onneksi mennyttä!

Tilkkupeitto on mestaritikkaajan jäljiltä lisäksi reunoistaan harsittu yhteen, jolloin reunojen suoristaminen sujuu leikiten.

Nyt vain pitää ponnistella, että löydän peittooni sopivan reunakanttikankaan, ja että saan aikaiseksi tasoittaa sen (vaikka tasoittaminen ON helppoa, niin siihen ryhtyminen käy minulta kankeasti).

Juuri valmiiksi ompelemani tilkkupussukka on nimeltään Jekku. Tässä se on hangella pieniä jalanjälkiä ympärillä. Onko hangella kävellyt pieniä tyyppejä ja ovatko ne kenties menneet piiloon pussukkaan?

Avataan vetoketju ja katsotaan:

Kyllä pussukassa on pari pientä tyyppiä sisällä, mutta he eivät ole voineet tehdä noin pikkuisia jälkiä lumeen. Jälkien täytyy olla jonkun muun tekemiä.

Totta puhuakseni pehmolelut ovat pussukassa, jotta se näyttäisi topakalta kuvissa. Hyvin ne toimivat pullentajina. Tässäkin Jekku-pussukka seisoo erittäin tomerana lumisella penkillä.

Samaten tässä:

Ei silti, tämä pussukka pysyy seisaallaan myös ilman pehmoleluja. Tein vuoriin kaksi reilua taskua, yhden kummallekin puolelle.

Tilkunviilaaja-merkki on vain toisessa taskussa. Yksi merkki riittää todistamaan, että pussukka on tekosiani.

Sisätaskun näyttävät lörpsyvän, ja syynä on, että ompelen taskuihin aina väljyyttä. Jos taskun ompelisi ihan lituskaksi vuoriin kiinni, eihän sinne mahtuisi mitään, millä on ulottuvuutta.

Tässä pussukan kappaleet ennen kuin kokosin sen. Vasemmassa reunassa näkyy hiukan tilkkua, josta ompelin kiinnipito- ja roikotuslenksut.

Kissan mielestä lenksukankaalla oli paljon mukavampi lepuuttaa häntää. Se istuu Tyttären ompeleman lelun vieressä ja miettii ehkä, miksi leikkikaveri ei liiku.

Takaisin asiaan. Joku teistä on kommentissa pyytänyt, että lisäisin kuviin jotain mittakaavaa. Tästä pesee – Jekku-tilkkupussukka ja vieressä mittanauha, josta näkee, että tämä on noin 25 cm leveä, siis alareunastaan.

Jekku-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

34,5 cm leveä yläreunastaan
18 cm korkea
10 cm leveä pohja.

Jekku-pussukka on Avoin-mallistoa.

Olen nähnyt Instagramissa aika usein, että kuvaajan varpaat näkyvät kuvassa tilkkutuotoksen kanssa.

Olen mukana trendissä. Jekku-pussukka poseeraa penkillä (pehmolelut sisuksissa) ja minä seison mokkasaappaissani vieressä. Päivällä oli vielä pakkasta ja mokkasaappaat olivat hyvä valinta, mutta nyt pakkanen on tiessään.

Ai niin, postauksen nimenä on pussukkapussukka, sillä Jekku on niin iso, että ajattelin käyttää sitä useamman pienemmän pussukan säilytykseen. Se ei siis ole meikki-, raha-, eikä kampausvälinepussukka. Se on pussukkapussukka!

Valmiit lentävä hanhi -blokkini ovat kooltaan noin 15cm x 8cm, joten niitä täytyy valmistaa aikamoinen määrä, jos niistä haluaa koota torkkupeiton kokoisen tilkkupinnan.

Olen puurtanut jäännöspalojeni parissa, leikannut niitä noin 8 cm levyisiksi kaitaleiksi ja täydentänyt kaitalevalikomaani myös pitkistä, uusista kankaista.

Leikkaan kahdenlaisia paloja: 15cm x 8cm suorakaiteita ja yhtä suorakaidetta kohti aina kaksi 8-senttistä nelöitä. Saatan leikata kerralla aikamoisen määrän näitä, mutta en totisesti leikannut yhdellä kertaa palasia kaikkiin noin 250 tilkkublokkiin!

Valitsen leikkaamistani suorakaiteista ja neliöistä parit, jotka toisinaan sointuvat väreiltään, mutta jotka ovat aina tumma-vaalea-parit.

Merkitsen neliöihin ommelviivat. Nämä ovat sen verran isompia paloja, etten ompele silmämääräisesti enkä käytä taiteviivaa. Piirrän lyijykynällä.

Pari kertaa olen epähuomiossa piirtänyt lyijykynäviivan neliön oikealle puolelle, en nurjalle. Silloin olen joutunut joko hylkäämään neliön (voi ei! Ja joutunut leikkaamaan uuden tilalle) tai käyttämään sen nurja puoli oikeana.

Toistaiseksi olen sommitellut paloistani erittäin pieniä koeasetelmia. Tässä yksi isoimmista viimeaikaisista:

Ompelen näitä, kunnes minulla on koossa noin 250 kappaletta. Sommittelen blokit isommaksi pinnaksi vasta sitten. Aion todellakin sommitella tilkkublokit kohdalleen – en latele niitä satunnaisesti.

Tästä tilkkupeitosta tulee todella kirjava! Olen surutta ottanut mukaan kaikki tilkut, paitsi vihreät ja ruskeat. Olen käyttänyt tähän paljon jäännöspaloja, mutta myös siis uusia kankaita. Jäännöspalojen röykkiöt eivät toisin sanoen ole sanottavasti huvenneet – edelleenkään!

En voi olla ajattelematta, millaista olisi, jos joku muukin asia olisi yhtä riittoisaa. Esimerkiksi raha: vaikka sitä kuinka käyttelisi, aina löytyisi laatikosta uusi kasa!

Tilkkupeittojen taustakappaleeseen menee aina paljon kangasta. Vaikka jäännöspalat eivät näyttäisi vähenevän, onneksi sentään kokonaiskangasmäärä hupenee joka tilkkupeiton myötä. Kankaita ei ainoastaan kerry, vaan myös käytän niitä.

Aivan ensiksi kerron onnistuneesta kangasvaihdosta, jonka toteutin jo joulun aikaan.

Olin Tyttären ideoimana kirjoittanut ”mitä oikein ajattelin ostaessani nämä rumiluskankaat” –postauksen ja esitellyt siinä myös kivan kankaan, jota vain en osannut käyttää. Nero's Post and Patch -blogin Teje lähestyi minua kertoen, että hän kyllä osaisi käyttää sitä ja haluaisinko vaihtaa sen johonkin hänen kankaaseensa.

Lähetin hänelle minulle tarpeettoman kissakankaani ja sain yllin kyllin korvausta. Hänen lähetyksensä saapui vähän ennen joulua ja avasin sen vasta jouluaattona. Olin hänen kuvistaan valinnut kaksi kiinnostavinta ja hän lähetti minulle ne molemmat:

Jännittäviä kuoseja, jotka poikkeavat tavallisista hankinnoistani. Näistä saan vielä johonkin työhön erinomaista maustetta.

Lisäksi hänen paketissaan oli kaksi ihanaa tilkkua, joista en vielä ole raaskinut leikata palaakaan:

Tejelle kiitos hauskasta kahdenvälisestä kangasvaihdosta! Jännittävää ja kivaa!

Lähetin hänelle kissakankaan lisäksi muutaman tilkun ja yhden kuponkipalan, josta hän piti yllättävän paljon. Hän toteutti kettukupongista oitis hauskan tilkkutyön ja bloggasi siitä tässä postauksessa.

Kankaista puheen ollen mainitsen, että onnistuin pitämään tammikuun paitsi tipattomana, myös kangasostottomana. En ostanut tammikuun aikana mitään kangasta (vaikka sain kyllä myöhästyneessä joulupaketissa saapuneen kivan kangaslahjan)!

Tässä kuussa pääsin käväisemään Eurokankaan palakangaslaarilla ja mukaani tarttuivat seuraavat kuosit:

Kangasmyyjille pitäisi opettaa – ellei heitä niin jo opeteta – että asiakkaiden kangasvalintoja pitäisi kassalla maksutapahtuman yhteydessä kommentoida positiivisesti, niin mukavalta se tuntuu!

Olin näiden ostosteni kanssa kassalla ja myyjä sanoi: ”Ihana kangas!” osoittaen tuota tumminta kuosia. Se onkin ihana ja siksi juuri ostin sen! (Toivottavasti se ei kuuna päivänä muutu kaapissa sellaiseksi kankaaksi, jota esittelen blogissani tyyliin "mitä oikein ajattelin"!)

Kolmas kangasasia oli minulle iloinen yllätys. Toin vintiltä siellä muutaman vuoden koskemattomana olleen pahvilaatikon, jossa oli tilkkuja. Tytär ja hänen ystävänsä järjestivät vintin silloin ja he olivat täyttäneet laatikon minun kangaspaloillani. Paloja oli tietysti ollut siellä täällä.

Laatikossa oli kaikenlaisia kuoseja, joita en ollut aikoihin nähnyt ja joita käytin myös lentävä hanhi –tilkkublokkeihini, mutta iloisin löytö oli seuraava:

(Leikkuri on kuvassa antamassa käsitystä mittakaavasta.)

Sekalaisten jäännöstilkkujen joukossa oli kohtalaisen kokoinen pala ihanaa Pink Panther –kangasta, jonka muistelin käyttäneeni loppuun! Jotenkin tämä sopi minun tilkkutöihini erittäin hyvin, ja nyt voin käyttää tätä vielä (ainakin) yhdessä tilkkutyössä. Ihan mahtavaa!

Jäännöspalatilkkujen ompeleminen tilkkupinnoiksi on terapeuttista ja aina yhtä kivaa! Tällaista pintaa ommellessa ei tarvitse miettiä, osuvatko saumat kohdilleen tai ompelenko paloja oikeassa järjestyksessä. Kaikki käy!

Jotta tilkkupinnoista ei tulisi aivan sekamelskoja, kerään aina yhtä väriä olevat palat pinoon ja ompelen niitä yhteen. Ihan joskus välillä vain tulee mukaan joku eri värinen tilkku. Niin kuin tässä uudessa Ystävänpäivä-tilkkupussukassa tällä puolella on paitsi punaista ja pinkkiä, myös keltaista ja violettia:

Tai Ystävänpäivä-pussukan toisella puolella yhtäkkiä mustaa ja vihreää.

Instagram-ystäväni antoivat tähän lohdullisia kommentteja: ”Musta tilkku tuo tähän mielenkiintoa,” yksi esimerkiksi kirjoitti. Ystävällinen hän.

Tikkasin tilkkupintani eleettömästi suorin ompelein. Tein Ystävänpäivä-vetoketjupussukasta edellistä Jekku-tilkkupussukkaa topakamman. Nämä ovat kumpikin isokokoisia.

Ystävänpäivä-pussukan mitat ovat seuraavat:

Leveys ylhäältä noin 32 cm
Korkeus noin 22 cm
Pohjan leveys noin 9,5 cm

Roikotuslenksut ovat lyhyehköt, joskaan eivät aivan tyngät.

Ompelin tähän pussukkaan ison sisätaskun, mutta vain yhden. (Jekku-pussukassa on kaksi sisätaskua.)

Ystävänpäivä-pussukkani on Avoin-mallistoa. Toisin sanoen toteutin sen tekniikalla, jonka opin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalista.

Aivan itse keksin tälle nimen. Todella mielikuvituksellisesti muistin ystävänpäivän olleen tovi sitten ja siitä sain sopivan nimityksen hempeähkön punaiselle vetoketjupussukalleni.

Mihin oikein mahdan joutua kaikkien tilkkupussukoitteni kanssa?! No, osa (kaikki paitsi Jekku ja Ystävänpäivä) on edelleen myynnissä Töölön Tilkkupajan Pussukkapäivillä ja kuulin muutama päivä sitten parin menneen kaupaksi. Hyvä sentään.

Sain pari päivää sitten valmiiksi Bonnie K. Hunterin kivan tilkkublokkiohjeen mukaan toteuttamani tilkkupeiton. Esittelin muutama viikko sitten työtäni, kun se oli vasta tikattu ja vasta nyt sain aikaiseksi tasoittaa työn ja ommella siihen reunakantin.

Mainitsin tikkausta ihanaksi ja jokunen teistä ehkä luuli, että antaisin tilkkutyölle saman nimen (ihana), mutta tällä on kuitenkin ihan toinen nimi. Blokkimalli yhdistetään perinteisesti vuoriin/vuoristoon – mountains – joten tilkkutyöstäni tuli ”On laaksoa, on kukkulaa”.

Ideoimme Syyringin parissa viime kiltaillassa, minkä nimen antaisimme syksyllä avautuvalle näyttelyllemme ja yksi nimiehdotuksista oli juuri tuo, koska näyttely pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa. En ole varma, kuka nimen keksi, mutta ehkä minä.

Näyttelyn nimeksi tuli ”Kesän jatkot,” joten kaikki muut nimet olivat varmasti vapaata riistaa. Niinpä tilkkupeitollani on nyt tuo nimi.

Harvinaista kyllä, tilkkupeiton taustapuoli on yhtä ja samaa kangasta. Martha Negleyn suunnittelema kesäinen kuosi on hehkeänä kontrastina pihalumelle.

Olen tosi iloinen, että toteutin tilkkupeiton näistä hauskoista tilkkublokeista! Minulla oli tämä malli pitkään toiveiden tynnyrissä ja nyt vihdoin sain tartutuksi siihen.

Luulettekohan kuvieni perusteella, että työni on kupruileva ja löperteleväreunainen? Ei se ole, vaikka se ehkä siltä näyttää. Työ nimittäin lepää epätasaiseksi tallotulla pihalumella.

Suoristin tikatun tilkkutyön reunat iki-ihanan lasersädetyökaluni avulla. Olen ikikiitollinen, että Mies löysi tämän työkalun Lidlistä ja osti minulle lahjaksi. Se on ihan paras!

Reunakaitalekangas oli poikkeuksellisen helppo valita tällä kertaa, sillä olin sattunut ostamaan tismalleen tähän sopivaa raitakangasta. Yleensä käytän raitakankaita vinoon leikattuina, mutta nyt valitsin kohtisuoran raidoituksen.

Leikkasin 6cm leveää kaitaletta, silitin sen kahtia ja ompelin risareunat peiton reunan kanssa tasan ensin nurjalta puolelta. Käänsin taitetun reunan peiton oikealle puolelle ja tikkasin kiinni. Oikealle puolelle tulee tällä tavalla siisteimmät mahdolliset tikkaukset, eikä kaitaletta tarvitse ompeluvaiheessa taittaa kahta kertaa.

Kokeilin kanttia kiinnittäessäni uusseelantilaisen tilkkuystäväni Lizin vinkkaamaa kikkaa. Kiersin valmiiksi silittämäni kantin tyhjälle lankarullan puolalle ja torppasin puolan ompelukoneen ylimääräiseen lankarullatappiin. Kylläpä kantti soljui siitä helposti.

On laaksoa, on kukkulaa–tilkkupeittoni on kooltaan 144 cm x 193 cm. Se on todella värikäs (kuten varmasti olette kuvista jo nähneet) enkä ajatellut sen sopivan kukkatapetoituun olohuoneeseemme. Ehkä se kuitenkin muuttaa sinne, koska osa tilkkutyön väreistä sointuu kivasti kukkien väreihin.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen loihti tilkkutyöhöni upeat tikkaukset. Valitsimme tikkauskuvion, jossa oli teräviä kärkiä ja myös pehmeitä kaaria.

Toteutin tilkkublokit Bonnie K Hunterin ohjeen mukaan. Jos haluat, voit myös lukea ensimmäisestä blokkikokeilustani tästä postauksesta. Kokeilin ohjetta minikoossa, eivätkä kokeilun tulokset päätyneet tähän peittoon.

Tilkkupinnan rakenteluvaiheista kuvia myös tässä postauksessa.

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n vuosikokous on 19.3.2016 ja siellä valitaan jäsenet sekä varajäsenet yhdistyksen hallitukseen.

Jos tulet vuosikokoukseen, anna minulle äänesi!

Vaalilauseeni on "Enemmän säpinää, vähemmän läpinää".

Hallituksessa ajaisin kahta asiaa:

1. Iloinen näkyvyys. Tilkkujen ja tilkkutöiden pitää näkyä enemmän, useammin ja iloisemmin.

2. Jäsenhankinta. Vuoden 2008 lopussa jäseniä oli 1782. Viime vuoden lopussa enää 1531. Jäsenet hupenevat kiihtyvään tahtiin!

Toisin hallitukseen erityisesti viestinnällistä osaamistani.

Jos minut valitaan, aion ehdottaa sähköisen jäsenkyselyn järjestämistä, jotta osaamme kehittää yhdistyksen toimintaa.

Ennen vuosikokousta olen tavattavissa Tilkkuladun näyttelyalueella Töölön Tilkkupajan myyntipisteessä. Tule kysymään lisää!

Äänestä minut Tilkkuyhdistyksen hallitukseen!

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n vuosikokous pidettiin 19.3.2016 ja minut valittiin hallitukseen.

!!!!!

Kiitos teille kaikille, jotka äänestitte minua!

Kiitos teille, jotka kannustitte minua asettumaan ehdolle! Soile Kivinen innosti minua erityisen paljon ja hänelle siitä erityiset kiitokset!

Kiitos teille, jotka toivotitte minulle menestystä!

Seuraavaksi pyrin tuomaan yhdistykseen lupaukseni mukaisesti enemmän säpinää, vähemmän läpinää.

Halusin tuoda tilkut ja tilkkutyöt enemmän, useammin ja iloisemmin näkyviin ja tähän minulla on aitiopaikka, sillä sain hallituksessa vastuulleni www:n ja viestinnän!

Tästä se lähtee!

Tilkkupäiviltä ostin keraamisen pupun.

Ja jokusia kankaita.

Ompelin pitkästä aikaa tilkuista laukun, joka on mallia kassi:

Tilkkulaukun nimi on København, sillä ompelin sen lahjaksi tanskanopettajallemme. (Mies ja minä olemme käyneet tanskantunneilla syksystä asti ja ensi viikolla on kevään viimeinen opetuskerta.)

Laukku on noin 30cm korkea. Kuvassa København-tilkkulaukku näyttää jotenkin ämpärimäiseltä, mutta oikeasti se on koko lailla suorempi:

Tilkkupalat löytyivät varastoistani. Aika tavaran kaupitsee!

Tässä myös toinen puoli kassista:

Olin ensin tekemässä maailman melkein helpoimman kassin kopioimalla valmiin kassin mallista, mutta siitähän ei tullut mitään. Minun ei kannata ruveta tekemään äkkiä vain jotain, sillä niistä tulee aina aivan kamalia. Onneksi tajusin ajoissa, että kassista oli tulossa epäonnistumisen perikuva, joten ehdin vielä tehdä kunnollisen, ja tekeleestäkin pystyi vielä valmistamaan tälle kassille vuorin:

Vuori on käsityöpuuvillaa tukevampaa sisustuskangasta ja se valikoitui ensimmäiseen yritelmääni, koska siinä sentään on Tanskan värejä (vaikka se on enemmän beige-punainen kuin puna-valkoinen). Ensimmäistä yritelmää varten valmistaneet sankapalatkin kävivät tähän projektiin.

Ommellessani valtavan määrän lentävät hanhet –tilkkublokkia kävin jäännöspalalaatikkoni läpi useaan kertaan ja tartuin myös pitkiin kankaisiin. Lopulta hanhia oli niin monta, että arvelin pystyväni kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan.

Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä.

Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista.

Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä.

Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä.

Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olennaisesti yksinkertaisempaa.

Kun blokit tuntuivat olevan riittävän kivassa järjestyksessä, ompelin ne riveiksi.

Rivejä olisi pitänyt ruveta ompelemaan yhteen, mutta rupesinkin toisen tilkkutyön tekoon. Tähän en käyttänyt (melkein) lainkaan vihreitä kankaita, joten siihen toiseen tuli hyvin paljon vihreitä kankaita. Tästä toisesta työstä kerron joskus toiste.

Sillä aikaa lentävät hanhirivit olivat siistissä pinossa makuuhuoneen tuolilla:

Tilanne ei ole lavastettu. Kokosin blokkirivit suunnilleen kasaan ja survaisin kasan tuolin selkänojalle. Koetin koota ja survaista niin, etteivät blokit olisi tiukasti, vaan välttyisivät rypistymästä. Arvatkaa vain.

No sitten toinen tilkkutyöni alkoi näyttää niin valmiilta, että sille piti ruveta etsimään ja/tai ompelemaan taustakangasta. Tietenkin taittelin taas SEN syrjään ja tartuin näihin keskeneräisiin, kivoihin. Taustakankaan tuottaminen ei ole kiinnostavin osuus tilkkutyössä.

Ompelin hanhiblokkini yhtenäiseksi pinnaksi, josta pidän kyllä paljon. Se ei vain tuntunut riittävän isolta, joten pohdiskelin tehdä sille jonkinlaiset kehykset.

Onneksi muistin Soilen vinkin, että hanhiblokkien ompelemisessa syntyneet kolmio-neliöt voisivat toimia työssäni kehyksinä tai jonain. Kolmio-neliöitä myös on riittävästi. Niistä saisi kehyksen ehkä pariin, kolmeen peittoon. Ensin ompelin alareunaan sahalaitakuviota:

Kissa tutustui tässä vaiheessa työni jälkeen. Se ei kertonut minulle mielipidettään.

Sivuille ompelin siksak-kuviota jatkavat viivat. Kehyksen kolmio-neliöt ovat eri kokoisia kuin lentävät hanhet, joten viivat eivät mene hanhiviivojen kanssa tasan. Vaikutelma on silti mielestäni riittävä, kunhan ompelen hanhien ja viivojen väliin kaitaleen.

Kuvan perusteella päättelin, että harmahtava pellavanvärinen välikaitale olisi sopiva tähän:

Mittasin, leikkasin ja ompelin huolellisesti pitkien sivujen välikaitaleen ennen kuin huomasin, että harmahtava, kyllä oikein kauniin sävyinen kangas ei sopinutkaan tarkoitukseen. Se sai hanhiosuuden näyttämään jotenkin tympeältä. (Alempana kuvassa alavasemmalla.)

Löysin onneksi varastoistani kirkkaan vaaleaa kangasta (mallauskuva alhaalla oikealla), jonka uskoin sopivan välikaitaletarkoitukseen. Sepä vain olikin vielä esipesemättä! (Pesen kaikki kankaani ennen kuin ompelen niistä juttuja, koska arvelen kankaiden pintakäsittelyaineiden ärsyttävän ihoani. Tämä voi olla turha luulo, mutta näin silti teen.)

Odotellessani välikaitalekankaan peseytymistä ja eritoten kuivumista otin esiin sinisävyisiä kolmio-neliöitä, TASOITIN jokaisen tarkaksi neliöksi ja sommittelin kaksi tilkkupintaa:

Alemman olen ehtinyt ommella kokoonkin jo. Ehkä näistä tulee tasavärisemmillä kankailla täydennettynä kassi Syyringin syysnäyttelyn vitriiniin tai jotain muuta. Vaikka pussukka!

(Olen aika ylpeä tästä aasinsillasta.) Kyllä! Helsingin tilkkukilta Syyrinki järjestää taas tilkkutyönäyttelyn tutusti Laakson sairaalan kahvilatilaan. Näyttely on avoinna syyskuun ajan. Tarkat tiedot löytyvät näyttelymainoksesta, jonka toivon jossain vaiheessa osaavani laitella blogini sivupalkkiin. Merkitse kalenteriin! Näyttely on avoinna 6.-30.9.2016.

Jos sivupalkissa ei näy näyttelymainosta, tule vähän ajan kuluttua uudestaan katsomaan blogiani. Ehkä olen sitten jo muistanut / osannut / ehtinyt saada mainoksen näkyville.

Pari kuukautta sitten näin Instagramissa ihanan tilkkupeiton, jonka joku oli tikannut pallomaisin kuvioin. Pieni tutkimustyö tuotti tuloksen ja löysin Lady Harvatinen tekemän tilkkublokin kaavan. Kaava maksoi neljä dollaria, mutta maksoin sen ilomielin!

(Oikeastaan Mies maksoi sen, koska hänellä on PayPal-tili. Toivottavasti hän saa nyt paljon kohdennettua mainontaa tilkkutöihin liittyen! Ja huom, maksoin hänelle takaisin.)

Eikä kulunut kauankaan, kun minulla oli ensimmäinen January-tilkkublokki valmiina.

Olin lentävät hanhet –työssäni kaihtanut vihreää, joten päätin ottaa vihreän erittäin vahvasti mukaan tähän uuteen tilkkupintaan. Lisäksi turkoosia ja sinistä sekä taustakankaiksi beigen sävyjä.

Innostuin blokista! Pääsin käyttämään juoponpolkuja tehdessä oppimaani kaarevien saumojen tekniikkaa. Ompelin näitä aina niin monta kuin olin sattunut leikkaamaan osia valmiiksi. Joka välissä silitin.

Leikkaaminen oli aika työlästä, vaikka hauskaa sekin! Kaavat olivat kummallisen muotoisia ja kokoisia sekä isohkoja, joten jäännöspalalaatikosta ei kovin monta sopivaa palaa löytynyt.

Jouduin ottamaan esiin yhden jos toisenkin pitkän kankaan, mikä ei ollut huono asia sekään. Tietysti jäännöspalalaatikko on valtaisa ja tursuva ja sitä pitäisi suosia.

Ommeltuani yhden tein sille saman tien kaverin. (Kuvassa kaveri on vielä osina.)

Parissa päivässä olin ommellut niin monta blokkia, että hauska ympyräkuvio tuli näkyviin. Tämäkös minua innosti edelleen!

Taas yksi blokki lisää...

Kunnes blokkeja tuntui olevan suunnilleen tarvittava määrä koossa. Sommittelin ne lattialla ja ompelin yhteen.

Tilkkupinta on valmis, mutta taustakappale on kesken. (Kiertoilmaisu sille, etten ole edes aloittanut taustakappaleen ompelemista.) En keksi, millainen taustakangas tähän edes sopisi.

Minulla on kaapissa muutamia taustakangasvaihtoehtoja eli kankaita, joita on paljon, mutta yksikään niistä ei oikein sovi tähän. Minulla on esimerkiksi tummansininen (joka saattaisi kuultaa vaaleimpien osien läpi), violetihtava ja enimmäkseen keltasävyinen. Vaaleanvihreä olisi mieluinen, mutta sellaista ei ole.

Taidan päätyä kokoamaan taustan taas paloista ja siitä tulee todennäköisesti aika vaalea. Aika näyttää!

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa.

Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa.

Uusimman pussukkani nimi on Merenneito.

Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista:

Ja tällaisista:

Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen, sellaista mikä yhtään sopii. Tai ei tarvitse edes sopia.

Onpa kiva kun taas pystyy ottamaan valmistujaiskuvia kunnolla valoisassa!

Pohdiskelin, että pussukat syntyisivät vielä joutuisammin, jos muistaisin/viitsisin leikata/ommella valmiita keskimäärin sopivan kokoisia vuorikappaleita (ja jopa sisätaskuja Tilkunviilaajamerkkeineen) sekä kolmea eri mittaista kantolenksua. Nyt joudun aina pysähtymään noiden tehtävien pariin kesken kaiken. Mutta en ole niin suunnitelmallinen tai viitseliäs.

Sen verran olen parantanut asemiani, että nykyään heittelen kaikki yli jääneet kanttipalat yhteen ompelupöydällä asuvaan laatikkoon. Sieltä joskus löydän jopa sopivia kantteja ja toisinaan myös kantolenksuksi sopivia paloja. Esimerkiksi tällä kertaa:

Kirjava kantolenksu on Aamuvirkku-tilkkupeiton kanttaamisesta yli jäänyttä kaitaletta. Se sopi tähän hyvin ja ennen kaikkea se oli valmiina käyttöön.

Merenneito-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

Leveys ylhäältä noin 29 cm
Korkeus noin 17 cm
Pohjan leveys noin 6 cm
Kantolenksu ommeltu noin 48 cm pitkästä kaitaleesta.

Vetoketjun pituutta en tässä mainitse, sillä aloitin paljon tarvitsemaani pitemmästä ja lopuksi huolittelin vetoketjun sopivan mittaiseksi päättelemällä sen kangastilkulla.

Nyt minulla on kyllä pieni ongelman tapainen. Tein tästä auki asti avautuvan pussukan eli tämän pitäisi olla Avoin-mallistoani, mutta ompelin tähän myös pitkän kantolenksun, joka tekisi pussukasta Street-malliston edustajan. Mikä neuvoksi? Onko tämä enemmän Street vai Avoin?

Taas ompelin tilkkupussukan! Soilekin kysyi torstaina tavatessamme, mihin minä näitä oikein teen. En tiedä! On vain niin kivaa ommella tilkuista jotain hyödyllistä. (Tässä tapauksessa lähinnä hyödytöntä!)

Keväiseltä näyttävä pussukkani sai siis nimen Nupullaan.

Palat ovat olleet valmiina vaikka kuinka kauan ja syyttävänä katselleet minua ompelukoneen kannen päältä. Minulla oli vuorikappaleetkin katsotttuina! Otin tilkkupinnat tikattaviksi, kun näytti uhkaavasti siltä, että joutuisin ryhtymään tilkkupeiton taustakappaleen ompeluun. Nepä valmistuivat sitten joutuisasti.

Valmiiksi katsomani vuorikappaleet olivatkin vähän liian matalat, ja jatkoin niitä parilla edellisistä tilkkutöistä jääneillä paloilla.

Ompelin jämäpaloista myös sisätaskun. Pussukka on niin iso, että se kyllä tarvitsi sisätaskun. Yllätyin iloisesti, kun taskupalan kuviot sattuivat sopimaan vuorikappaleen kuvioihin:

Sitten Nupullaan-pussukan valmistujaiskuvia. Olipa muuten hyvä, että tämä valmistui perjantaina, aurinkoisena päivänä eikä torstaina, jolloin illemmalla satoi kaatamalla! Olisivat kuvat taitaneet olla kovin surkeita.

Sisätasku pilkistää. Minun oli oltava varovainen, etteivät pussukan täytteenä olleet villasukat näkyneet kuvassa.

Lähikuvassa vetoketjun päättelevä kangaslipare. Olen tehnyt näitä siistimpiäkin, mutta hei väri on aika sopiva!

Kuvasta pystyy kenties päättelemään, että olen taas tehnyt ammolleen avautuvan tilkkupussukan, eli tämä on Avoin-mallistoa.

Kokeilin erilaista kuvakulmaa. Nupullaan-pussukka roikkuu päärynäpuun oksassa:

Lopuksi vielä tilkkupussukka seisomassa päärynäpuun oksalla:

Tämä on muhkean tilava eli kooltaan seuraavanlainen:

Leveys ylhäältä noin 32 cm
Korkeus noin 21 cm
Pohjan leveys noin 9 cm.

Keskeneräisiä tilkkupussukoita ei enää tämän valmistuttua viru ompelu- eikä muullakaan pöydällä, vaan minun on tosiaan ryhdyttävä ompelemaan sitä January-tilkkupeiton taustakappaletta. Voi sentään!

Hieno ympyräkuvioinen ”January Quilt” –tilkkupintani (jonka ompelin Lady Harvatinen kaavalla) on ollut valmis jo jonkin aikaa, mutta siitä on puuttunut taustakappale.

Taustakappale – tuo ainainen murheenkryyni! Nyttemmin olen sentään ostellut pitkän pätkän useampaakin kangasta varta vasten tilkkupeiton taustakappaleeksi, mutta tälläkään kertaa minulla ei ollut mitään sopivan väristä. Tyydyin siis ompelemaan taustakappaleen taas paloista kokoamalla.

Tässä kuvassa kokeilen, onko suunnittelemani ja ompelemani taustakappale varmasti tarpeeksi suuri.

Oli se. Tällä kertaa tausta on melko tylsän värinen. Ajattelen toiveikkaasti, että tikkauskuvio näkyy tällaisella pinnalla hauskemmin.

Käytin taustakappaleeseen kaiken syntymäpäiväkankaan, jonka sain useampi vuosi sitten ystävältä syntymäpäivälahjaksi. Kankaalla kissat viettävät kekkereitä. Olin ajatellut käyttää kankaan johonkin mielenkiintoisempaan projektiin, mutta luovutin. Tähän se sopii hyvin.

Lisäksi taustakappaleella on ristisanaruudukkokuvioista kangasta ja vähän vanhaa lakanaa sekä vielä vähemmän vihertävän ruskehtavan turkoosipallollista kangasta.

Valitsin taustakappaleen kankaat myös sillä periaatteella, etteivät ne todennäköisesti kuultaisi vanun läpi tilkkupinnan puolelle. Ainakaan nuo laajat vaaleat alueet eivät varmasti kajasta oikealle puolelle peittoa.

Taustakappale ja tilkkupinta odottavat taiteltuina, että veisin ne mestaritikkaaja Soile Kivisen hoteisiin.

Vien mennessäni tämän ja tuon tullessani valmiin lentävät hanhet –työni, jonka Soile ehti jo esitellä blogissaankin.

Bonuskuva.

Sain vihdoinkin valmiiksi kangaskaitaleista virkatun maton, jonka tekemisen aloitin elokuussa 2014!! Huh! Virkkaaminen ei ollut kovin hidasta, mutta ”kangaslangan” tekeminen kyllä oli. Maton värisuunnitteluunkaan en kauan saanut kulumaan, kuten huomaatte. Värisuunnitelmani oli lopulta ”kaikki käy” (vaikka aloittaessani lupailin pyhästi, ettei tähän tulisi kaikkia maailman värejä).

Matto on lopultakin käytössä alakerran WC:ssä ja se on erittäin mukava paljaan jalan alla! Olipa toisaalta hyvä, että sain maton valmiiksi kesää vasten, niin pääsen heti kävelemään sillä paljain jaloin. Vähänkään kylmemmillä ilmoilla joudun kotona käyttämään villasukkia.

Tämäkin tilkkutyö on ollut kauan ~~hylättynä kasana~~ niin sanotusti ”työn alla”. Työn aloittamiseen liittyy sellainen tarina, että Töölön Tilkkupajan Soile ehdotti, josko me tekisimme saman tilkkutyön ja katsoisimme, miten erilaiset niistä tulee. Hän myös määritteli, että voisimme tehdä työn vaikkapa Capitola Quilterin Tassels-tilkkupeiton mallilla.Joskus minäkin tartun haasteeseen. En tiedä, miksi tilkkublokkien väritykseksi valikoitui juuri ruskea ja pinkki!

Todennäköisimmin sen takia, että ne olivat ensimmäiset värit/kankaat, joihin katse osui. Leikkelin paloja ja kokeilin, miten blokki kannattaa ommella – onnistuinkin keksimään ihan sujuvan menetelmän. Tietenkin ompelin muutaman kerran ihan väärin. Mutta syntyi niitä oikeanlaisiakin blokkeja. Tämän verran niitä syntyi:

Sitten on täytynyt tapahtua jotain, koska näitä ei ole enempää, vaikka minulla oli jopa valmiiksi leikattuja suorakaiteita ja kolmiopaloja. Ehkä kyllästyin.

Tein lyhyen tutkimustyön blogini syövereihin ja näin, että näiden blokkien tekeminen lopahti, kun rupesinkin ompelemaan jäännöspalakankaista neliöblokkeja. Niistä blokeista kokosin sitten Mummola-tilkkupeiton. Tämä työ taisi vain jäädä vaiheeseen.

Mainitsen ihan ystävällisessä hengessä, ettei Soile ole tainnut edes aloittaa vastaavaa omaa projektiaan. Tilkkutyömme eivät siis olekaan ihan hirveän erilaiset, kun hänen on olematon ja minun on melkein olematon.

Olen aika ylpeä itsestäni, sillä edistin tätä keskeneräistä projektia ja ompelin peräti neljä uutta tilkkublokkia tähän!

Tilkkupinta on silti vähäpätöisen pieni. Suorakaiteita on valmiiksi leikattuna vielä useampi, mutta tähtisakarakolmioita ei ole. Niitä pitäisi leikata lisää.

Mutta hei, minua eivät keskeneräiset työt stressaa. Kokosin blokit taas pinoon ja työnsin pinon ~~unohduksiin~~ paikkaan, mistä saan sen nopeasti käsille sopivan hetken tullen. Tytär on nimittäin tilkkupeiton tarpeessa! Mikään valmiiksi tekemistäni ei ole sopivan värinen ja sopivan kokoinen. Mikä ihana tilaisuus minulle!

Tytär ihastui Instagramissa näkemäänsä, Saijan tekemään Väre-tilkkupeittoon niin, että pyysi minua tekemään hänelle samanlaisen. Olin jo omatoimisesti ihastellut samaa työtä ja lisännyt sen ”ehkä jonakin päivänä” –luettelooni, mutta tuo jokin päivä saapui arveltua nopeammin.

Ensin minusta tuntui puoliksi haljulta lähteä kopioimaan toisen tekemää työtä, mutta lopetin tuollaiset ajatukset alkuunsa. Kaikki mallit ja väriyhdistelmät on varmasti nähty ja kokeiltu tilkkuilun historiassa.

Kysyin silti vielä Tyttäreltä, voisiko joku muu väri toimia, mutta ei, työn pitää olla juuri sininen. Onneksi minulla on jokusia sinisiä(kin) kankaita kokoelmissani.

Etualalla on kaksi koeblokkia, jotka kiiruhdin tekemään. Näin, että tilkkutyöhön käytetään tiimalasiblokkeja ja järkeilin, että sellaisia voi ommella pikatekniikalla kahdesta kolmio-neliöstä. Koeblokit todistivat nopeasti järkeilyni oikeaksi.

Järkeilin myös tarvitsevani työhön blokkeja, joissa ei olisi paljon kontrastia. Aloitin ompelemalla muutamia hyvin vaaleita tilkkublokkeja.

Tiimalasiblokkeja oli helppo ja joutuisa ommella. Värityksen ja blokkien asettelun kanssa joudun ehkä tekemään vielä töitä.

Tapasin Saijan digitaalisten tilkkuilijoiden tapaamisessa lauantaina ja hän kertoi tilkkutyöohjeen olleen monimutkainen nimenomaan palojen värityksen osalta. Hän kertoo blogikirjoituksessaankin, että blokkien pitäminen järjestyksessä oli ollut vaativaa. Minä ajattelen optimistisesti, että teen vähäkontrastisia blokkeja ja asettelen sitten ne sopivasti. Tarvittaessa teen lisää blokkeja.

Aloitin 20 cm x 20 cm –kokoisista neliöistä, joista ompelin kolmio-neliöt. Yhdistin saamani kolmio-neliöt tiimalasiblokeiksi. En huomannut vielä mitata, minkä kokoisia valmiit blokit ovat. Tilkkupeiton täytyy nimittäin olla myös tietyn kokoinen sitten valmiina.

Lähden seuraavaksi ompelemaan tummempia tiimalasiblokkeja.

mitä tehdä lentävä hanhi -tilkkublokeista?

kiva meikkipussukka?

ja taas pussukka!

pussukkapäivät!

i-ha-na!

pussukkapussukka.

lentävätkö hanhet?

kolme asiaa kankaista.

valmis tilkkupussukka!

ompelin tilkkupeiton.

Tilkunviilaaja Tilkkuyhdistyksen hallitukseen!

jipii! ja kiitos kaikille tukijoilleni!

uusi tilkkulaukku!

tilkkuhanhet lentävät siksakkia.

tammikuu huhtikuussa.

ompelin pussukan kolmio-neliöistä.

Nupullaan-vetoketjupussukka!

lähtöön valmiina.

ruskehtava tilkkupinta.

sininen.