uusi tilkkupeitto.

June 12, 2016, 9:54 am

Oli aivan pakko saada rinkulapeitto valmiiksi, vaikka lentävistä hanhista ompelemani tosi kirjava peitto saapui Töölön Tilkkupajasta Soilen tikkauksesta ensin.

Kävin läpi kaikki, siis kaikki kankaani etsiessäni sopivaa reunakanttauskangasta. Lopulta päädyin lähes näkymättömään, pellavanväriseen ja yksiväriseen kankaaseen. Omistan ehkä kolme eri yksiväristä kangasta. Oli ihmeellistä, että minulla oli tällainen. Hyvin se peittooni sopii.

Olin taitellut peiton illalla ja nostanut sen sängylle päiväksi. Vein sen iltapäivällä ulos kuvaussessiota varten. Ensin otin taitellusta peitosta kuvan sellaisenaan – tikkauskuviot näkyivät niin mukavasti.

Seuraavaksi leväytin peiton auki ja jouduin pitämään pesutauon. Kissa oli nimittäin päivän aikana käynyt kakomassa peitolle karvapallon. Olin lähinnä huvittunut, en harmissani, sillä olen ajatellut pitää peiton itse. Tykkään tästä niin paljon. Yksi karvapallon jälki sinne tai tänne ei haittaa minua.

Oli kyllä työlästä saada kaikki karvapallojäljet pois työstä, varsinkin sen taustapuolelta, missä on erittäin vaaleita kankaita.

Jos haluat nähdä, millaisen taustakappaleen tein tällä kertaa, katso aikaisempi postaukseni täältä.

Kirjoitin tilkkupeiton tekovaiheista myös postauksessani "tammikuu huhtikuussa".

Tässä parista paikasta vielä kostea peitto, jonka nimi on Matka maailman ympäri.

Maapallo on aika sini-vihreä ja pyöreä, joten tällainen nimi tuli mieleeni. Muistin vasta parin päivän päästä, että yhden tietynlaisella tekniikalla tehdyn tilkkupintatyypin nimi on englanniksi ”Trip Around the World” eli matka maailman ympäri.

Sain apurin pitelemään peittoa, joten sain siitä suoraan edestä –kuvan:

Tässäkin näkyy hieno tekstuuri, jonka tikkauskuvio saa aikaan.

Tilkkupeiton blokkimalli on Lady Harvatinen ”January Quilt Block”. Tilkkutyö on kooltaan noin 150 cm x 181 cm. Olen ajatellut tarjota sitä Helsingin tilkkukilta Syyringin syysnäyttelyyn ”Kesän jatkot”. Tosin olen mukana jo yhdellä tilkkutyöllä, joka oli näyttelymainoksessamme. Ehkä saan mukaan toisenkin työn!

Tästä sainkin aasinsillan mainostaa näyttelyämme. Merkkaa jo nyt kalenteriisi tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi.

↧

sininen tilkkupinta.

June 14, 2016, 10:20 am

≫ Next: uusi tilkkupussukka. ei kun kolme.

≪ Previous: uusi tilkkupeitto.

Ompelin kolme toukokuun viikkoa valtavan innostuksen vallassa erilaisia sinisiä tiimalasiblokkeja. Tosi vaaleita, keskivärisiä, erittäin tummia. Taisin käyttää melkein 70 erilaista sinistä kangasta blokkeihini. Osa kankaista kului tähän kokonaan tai lähes kokonaan, mutta jäännöspalojen kasassa on tietenkin silti vaikka kuinka paljon sinisiä tilkkuja.

Sommittelulattia tuli taas aivan täyteen blokkeja. Hyvin vaikea oli sommitella, kun ei pystynyt siirtämään paloja paikasta toiseen tallomatta blokkien päälle.

Lopulta sain sommitelmani valmiiksi ja pääsin ompelemaan blokkeja riveiksi. Tulevan tilkkupeiton "yläreunassa" on turkoosimpia sinisiä blokkeja, keskiosa on vaalea ja alareunassa on violettiin vivahtavia sinisiä.

Tämä kuva on otettu eri suunnasta ja selvästi eri valossa. Osa turkoosista on melkein jo vihreää.

Sommittelin ensin ja tasoitin blokit sen jälkeen. Käytin poikkeuksellisesti tuumaviivainta – yleensähän leikkaan senttimitoilla kaiken. Blokkini olivat hyvin lähellä 7” x 7” ja minulla sattuu olemaan neliömäinen tuumaviivain. Helpotin vaivojani.

Oli siinä palojen trimmailussa silti ihan tarpeeksi työtä! Mutta tuloksena oli paitsi tasaisia blokkeja, myös erittäin kaunis roskakasa!

Muutama rivi on jo kiinni toisissaan.

Kaikki rivit valmiina. Ensin vähän lähikuvaa:

Sitten koko tilkkupinta niin hyvin kuin sain sen kuvaan sopimaan. En helposti pääse160cm kauemmas sommittelulattiasta ottamaan kuvaa! Tämän kuvan otin kyllä ompelupöydällä seisten. (Onneksi pöytäni on tukeva.)

Taittelin valmiin tilkkupinnan ja laskin sen hetkeksi sängylle. Kyllä kissa tietää, milloin hollilla on jotain upouutta, karvattomuudesta kärsivää kangasta:

Hän huolehtii kaikkeen soman karvakuorrutuksen. Tilkkutyöni näyttäisivät alastomilta muuten!

Kuten mainitsin, ompelin tilkkupinnan valmiiksi niin nopeasti, että melkein hengästyin. Ja nyt kun pitäisi ommella tälle taustakappale, olen aivan haluton. Minulla ei myöskään ole selvää ajatusta seuraavasta projektista, joten olen kauhistuttavasti tyhjän päällä!

No, enköhän sentään jotain keksi. Pysykää kanavalla!

↧

uusi tilkkupussukka. ei kun kolme.

June 17, 2016, 10:02 am

≫ Next: tilkkublokkeja ja crazy-pintaa.

≪ Previous: sininen tilkkupinta.

Saanko esitellä tilkkupussukkaserkukset: Iloinen serkku oikealla, Onnellinen serkku keskellä ja Toivo-serkku vasemmalla.

Inspiroiduin Tilkkulehden jutusta, missä Pirjo teki quilt-as-you-go-tilkkupussukoita. Hän mainitsi ommelleensa tilkkuja pitkiksi pötköiksi ja niistä koonneensa pintaa. Minäkin ajattelin ensin, että tekisin tosi pitkän pötkön, mutta tilkkuni olivat mikä minkäkin levyisiä ja muotoisia, joten ompelin vain sen verran pitkää pätkää, että sain sen riittämään pussukkavanun laidasta toiseen.

Käsillä oli luonnollisesti vihreitä ja sinisiä tilkkuja – Matka maailman ympäri -tilkkupeiton ompelemisen jäljiltä. Vihreistä paloista ompelin vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Iloinen serkku / Cousin Joy:

Serkkuja nämä ovat, koska nämä muistuttavat toisiaan. Sukulaisiahan heidän on pakko olla.

Leikkasin Iloinen serkku –pussukan vuorikappaleen silkkipainajan suttukangaspalasta. Ei uskoisi, että tämä on suttukangasta:

Toinenkin vuorikappale on nätti, mutta ompelin siihen sisätaskun:

Iloinen serkku –vetoketjupussukka on

noin 21 cm leveä yläreunastaan
noin 14,5 cm korkea pohjastaan
noin 6 cm leveä
ommeltu noin 25 cm pitkään vetoketjuun.

Tähän väliin materiaalitietoja. Vetoketjut ovat nipuista, joita tilkkuystäväni Eija toi minulle Koreasta. Pussukkavanut ovat jäännöspaloista kokoon ompelemiani. Tein nämä ”open wide zipper pouch” –ohjeella, joten nämä ovat Avoin-mallistoa kaikki.

Seuraava serkku esittelyssä on Onnellinen serkku / Cousin Happy:

Ompelin Onnellinen serkku -pussukan kummallekin puolelle kaitaleen uudenuutukaista batiikkikaitaletta – tilkkupala, jonka sain tilkkuystävältäni Soilelta. Muut tilkut ovat ihan jäännöspaloja.

Tämän pussukan toinen vuorikappale on myös silkkipainajan suttukangasta. Nyt näyttää vähän sutummalta, mutta yhä nätiltä:

Kyllä avautuu isolle auki tämä Avoin-malliston pussukka.

Toinen vuorikappale on iloista ysärikangasta (siis 1990-luvulla ostamaani kangasta). Ostin tätä tehdäkseni Tyttärelle jonkun kivan koltun, mutta en ehtinyt. Tyttö ehti jo täyttää 20 vuotta. Onneksi kangasta voi käyttää muihinkin tarkoituksiin.

Onnellinen serkku –vetoketjupussukan strategiset mitat ovat:

leveys ylhäältä noin 19 cm
korkeus noin 15 cm
pohjan leveys noin 6,5 cm
ja pussukka on ommeltu noin 25 cm pitkään vetoketjuun.

Kolmantena esittelen Toivo-serkun / Cousin Hope:

Toivo-serkku-pussukkakin on sinisävyinen..sehkö. Samaa ysärikangasta vuorissa:

Toivo-serkku on

noin 20 cm leveä ylhäältä
noin 16 cm korkea
pohjan leveys noin 6,5 cm
ommeltu noin 25-senttiseen vetoketjuun.

Serkukset vielä yhteiskuvassa:

Olipa erikoista tehdä pienimuotoista sarjatuotantoa. Yleensä teen yhden pussukan valmiiksi alusta loppuun, mutta tässä etenin leveämmällä rintamalla.

↧

tilkkublokkeja ja crazy-pintaa.

June 18, 2016, 11:47 pm

≫ Next: neliöblokkeja.

≪ Previous: uusi tilkkupussukka. ei kun kolme.

Moni tilkkuystävistäni haluaa viedä edellisen projektin päätökseen ennen uuden aloittamista. Minä olen päinvastainen tapaus. Aloitan kaikenlaista erityisesti silloin kun minun pitäisi tehdä viimeisiä silauksia valmiisiin töihini tai kun minun pitäisi viimeistellä jokin tietty vaihe.

Juuri nyt odottaa yksi tilkkupeitto tasoittelua ja reunan kanttaamista. Ei mikään valtava työ, enkä inhoa mitään näistä osuuksista. En vain saa aikaiseksi. Toinen tilkkupeitto taas odottaa vielä pintana, että ompelisin sille taustakappaleen.

Sen sijaan olen tehnyt kaikkea muuta. Esimerkiksi pohdiskelin, millaisen projektin aloittaisin seuraavaksi. Tein kaksi koeblokkiakin:

Ennen vanhaan en olisi ikimaailmassa ruvennut tekemään yhtään ensimmäistä koe-mitään. Suoraan asiaan vain! Ehkä en tekisi näitä edelleenkään, ellen tietäisi, että näille irtoblokeille löytyy joka tapauksessa jossain vaiheessa käyttökohde, vaikkeivät ne tulisi osaksi suunnittelemaani tilkkupintaa.

Esimerkiksi kokeilin muutama vuosi sitten, minkä kokoisia paloja minun olisi leikattava vinoraitablokkiin. Käytin varmaan kaikki koeblokkini (ja pari väärin mittaamaani ja ompelemaani varsinaista blokkia) valmiin tilkkupeiton (Tuulen viemää) taustakappaleessa, ja se onnistui mielestäni yli odotusten.

Äskeisistä koeblokeista isompi on jo aika iso ja vaatii siis kookkaita kangaspaloja. Säästelen mielelläni kankaita ja käyttelen jäännöspaloja. ( !!! ) Siksi iso blokki ei oikein napannut. Lisäksi siitä ei tullut ihan neliö. Jätin koeblokit hautumaan ja aloitin Syyringin matkalaukkunäyttelyyn tilkkutyötä.

Ompelin vihreitä, lähistöltä löytämiäni jäännöspaloja pieniksi crazy-tilkkupinnoiksi.

Pitkähkön ja sinnikkään puurtamisen ja mittailun jälkeen minulla oli suunnilleen sopivan kokoinen ja melko tasainen suorakaidepala, jolle seuraavaksi applikoin kuvion.

Nyt muuten huomaan, että ehkä asettelen tilkkupintani lopulliseen työhön toisin päin. Tässä oikea alanurkka on vaalein, ja minä pidän enemmän siitä, että vaaleimmat osat ovat ylänurkissa.

Applikointi hirvittää minua – se ei ole omin juttuni. Vielä kun joudun itse kehittämään applikaatiokuvion, niin voi kauhistus. Täytyisiköhän minun ensin koeapplikoida jotain?

Kauhistuttavuuksia vältellessäni pengoin tilkkulaatikkoni uudelleen läpi ja löysin sieltä runsaasti tarpeeksi isoja paloja neliö neliössä –tilkkublokkeihin. Koska olen viime aikoina harrastanut sinistä ja vihreää tilkkupalaa, otin esiin vaihteeksi myös punaisia ja myös muun värisiä tilkkuja. Olin melko nopeasti ommellut muutaman tilkkublokin:

Ja ennen kuin eilinen päivä painui mailleen, minulla oli vielä lisää neliö neliössä -tilkkublokkeja valmiina:

Tässä puuhassa on merkillepantavaa, että leikkaan palani tuumamitoilla. Muunsin löytämääni blokkiohjetta senteiksi, ja mitoista tuli aivan epäkäytännölliset. Olisin voinut laskea sopivammat senttimitat, mutta helpommalta tuntui sittenkin leikellä tuumamitoilla.

Löysin leikkuualustani kääntöpuolelta tuumaruudukon, käyttelin yhtä omistamaani tuumaviivainta ja suoristin tarvittaessa pidempiä reunoja senttiviivaintani käyttäen. Yllättävän hyvin tuo leikkuuhomma sujui tuumamitoillakin.

Juuri nyt ompelupöydällä on kymmenen seuraavaa blokkia vielä puolitekoisina. Ja lattia on täynnä kangaspaloja, jotka olen asetellut useaan pinoon. ”Isoja neliöitä varten”. ”Pieniä neliöitä varten”. ”Isoja paloja, jotka täytyy siirtää isojen jäännöspalojen laatikkoon”. ”Pieniä paloja siirrettäväksi tilkkusilppukassiin”. Puhun siis sommittelulattiastani, joten nyt en ainakaan voi tasoittaa yhtä tilkkupeittoa enkä ommella toiselle taustakappaletta. Harmi!

↧

neliöblokkeja.

July 11, 2016, 10:09 am

≫ Next: sininen taustakappale.

≪ Previous: tilkkublokkeja ja crazy-pintaa.

Olen ommellut tilkkublokkeja, joissa on neliö toisen neliön sisällä. Olen käyttänyt paljon jäännöspalatilkkujani, mutta kohta minun on leikattava lisäpaloja pitkistäkin kankaista, koska jäännöspalani ovat niin pieniä.

Niitä pienimpiä jäännöstilkkuja pitäisi puolestaan upottaa muihin tilkkutöihin, kun vain ehtisi.

Ja kun tarpeeksi monta kertaa pyörittää samat jäännöspalat blokeiksi, alkaa tietysti vähän kyllästyttää, varsinkin kun kankaita on sitä ennenkin katsellut aika moneen otteeseen.

Ei silti, tuhanteen kertaan nähdyt kankaat saavat uuden ilmeen, kun ne muotoilee tilkkublokeiksi. Olen tehnyt näitä nyt vähän toista sataa kappaletta.

Pari sataa vielä, niin on tilkkupeiton kokoinen pinta valmiina.

Osaan blokeista olen pystynyt leikkaamaan kankaat niin, että niiden kuviot asettuvat kivasti/tasaisesti. Esimerkiksi tässä kuvassa oikean yläkulman kissannaamat ovat yhtä lukuun ottamatta samoin päin, ja näkyvät suunnilleen kokonaan. Ja alarivin punaisella kehystetty maalitaulumainen kukan keskusta osui myös hyvin.

Hiukan kummallisen värisiä osa näistä tilkkublokeista kyllä on. Veikkaan silti, että isossa pinnassa oudonkin väriset blokit toimivat hyvin. Yksi tilkkutyön ihmeellisyyksistä!

Menovinkki kesäksi

Käy ihmeessä tutustumassa tilkkutyön ihmeellisyyksiin 9.-31.7.2016 Tampereella Haiharan taidekeskuksessa! Siellä on tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n tilkkutyöbiennale, Mansetilkku. Yli 170 tilkkutyötä on esillä taidekeskuksen päärakennuksessa - minunkin yksi työni.

Katso kaikki tarvittavat tiedot tästä pdf-muotoisesta Mansetilkku-tietopaketista.

Menovinkki syksyksi

Hei, ja merkkaa jo nyt kalenteriisi Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi.

↧

sininen taustakappale.

July 19, 2016, 2:22 am

≫ Next: ompelin tilkkupeiton.

≪ Previous: neliöblokkeja.

Vaikka yksi tilkkupeitto odotti reunan kanttaamista, ryhdyin ihan muuhun tilkkutyöhön. Minulla oli kaikenlaista tekosyytä – oli niin kuuma; ompelupöytä olisi ensin pitänyt raivata; kyllä sen vielä ehtisi. Niinpä hanhiblokeista ompelemani tilkkupeitto vietti tuolin reunalla kolmisen viikkoa kanttausta vailla valmiina.

Mitä tein sen sijaan? Tietenkin - koska tilkkupeittojen viimeistely on minulle tällaista - tein kaikkeni, että taas uusi tilkkupeitto olisi nimilappua, tasoittelua ja kanttausta vailla valmiina. Tällä kertaa tartuin siniseen tilkkutyöhön. Ompelin sille sinisen taustakappaleen.

Olin kaukonäköisesti ostanut killan toivioretkeltä Tallinnan Karnaluksista sinistä taustakappalekangasta, mutta tapani mukaan lyhytnäköisesti juuri vähän liian vähän. Grrr. Niinpä jouduin ompelemaan kankaaseen lisäpaloja.

Minulla on vapaata lattia-alaa tosi vähän, joten isojen kangaspalojen mittaaminen on vähän sitä sun tätä. Sininen kangas sattui vielä olemaan jotenkin vinoa, ja ehkä tein pari mitta- tai arviointivirhettä. Jouduin jatkamaan pariakin palaa kummallisen pienellä pätkällä, joten taustakappaleesta tuli todellinen tilkkutäkki. (Ai mutta sehän onkin hyvä asia!)

Kun taustakappale oli jotenkin ommeltu kokoon, jouduin suoristamaan sen nurmikolla. Se oli ainoa paikka, mihin sain kappaleen levitetyksi suorana. Onneksi ei ollut talvi.

Sitten olivat sekä tilkkupinta että sen taustakappale valmiina vietäviksi Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen hoteisiin.

Löysin tähän uuden tikkauskuvionkin, Forget-me-not-nimisen. Lemmikki on Tyttären lempikukka, joten tikkauskuvio sopii tähän nimeä myöten!

Tuskin maltan odottaa, että saan tikatun työn takaisin ja pääsen taas tasoittelemaan sen ja kanttaamaan. (Hahaha!) Työllä on kyllä nimi jo valmiina, niin että nimilapun voisin kirjoittaa vaikka saman tien!

Ei, taidan sentään tehdä jotain hyödyttömämpää ensin.

↧

ompelin tilkkupeiton.

July 22, 2016, 2:23 am

≫ Next: käsin ommellen.

≪ Previous: sininen taustakappale.

Ajatella, että ehdin harmitella tilkkupeiton esittelijän poissaoloa, kun jouduin taas kerran kuvaamaan valmiin työn vaaka-asentoon aseteltuna!

Jaoin kuvani Instagramissa ja Facebookissa ja sain valtavan määrän myönteisiä kommentteja! Paljon useampia kuin yleensä. Yksikin kehotti tulostamaan tästä taulun ja ripustamaan seinälle! Eipä harmita enää yhtään, että otin tällaisen kuvan.

Kiitos kaikille, jotka SoMessa ovat jo ehtineet tykätä työstäni ja kommentoida! Sellaisesta saa valtavan määrän motivaatiota tulevaan!

Lentävät hanhet –tilkkublokeista ja niitä ommellessa syntyneistä bonus-kolmio-neliöistä ompelemani tilkkutyö on ollut tikattuna ja vieläpä nimilaputettuna ja tasoitettunakin vaikka kuinka pitkään, mutta kanttaus oli jäänyt uupumaan. Onneksi ehdin ommella sen koneella kiinni ja tajusin ottaa mökille mukaan käsin käännettäväksi.

Muutamassa päivässä olin pistellyt tarvittavat pistot ja pääsin ottamaan Matkalla pohjoiseen–nimisestä tilkkupeitostani valmistujaiskuvat.

Bonus-kolmio-neliöitä syntyi käsittämätön määrä – kaksi aina jokaisesta lentävä hanhi –blokista. Niitä riitti peiton oikealle puolelle ja myös taustakappaleeseen. Sinne maltoin järjestellä ne värisävyittäin ja erittäin geometrisesti.

Taustakappale on jälleen useasta palasta ommeltu, mutta ei kovin useasta enkä joutunut turvautumaan kummallisen kokoisiin palasiin kummallisissa paikoissa. Ehkä juuri siksi yksi ystäväni kiinnostui tästä tilkkupeitosta nimenomaan taustakappaleen takia!

Tilkkupinta on kovin kirjava ja taustakappale vastaavasti harmoninen, mutta kyllä minä tämän hanhipuoli edellä silti ompelin! Olisi harmi, jos varsinainen tilkkupinta jäisi nurjalle.

Tässä Matkalla pohjoiseen–peitto vielä hieman lähempää. Siinä on värikäs tilkku poikineen!

Olen ommellut Matkalla pohjoiseen –tilkkupeiton enimmäkseen uusista kankaista, mutta mukana on muutamia merkityksellisiä eli perinteisiä tilkkukankaita. Esimerkiksi Tyttären vauvahattukangasta on mukana (ei hatusta leikattua, vaan hatun ompelemisesta jäljelle jäänyttä) ja samoin tässä on yhtä Miehen kesäpaitakangasta. Vaalea keltainen kangas on samaa, jota käytin Tyttärelle ompelemassani tilkkupeitossa. Hän ei koskaan mieltynyt peittoon! Täytyisi varmaan koettaa löytää sille vapaaehtoisempi omistaja.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta täydensi peittoni kauniilla aaltomaisilla tikkauksilla, jotka sointuvat erinomaisesti hanhien muodostamaan siksak-kuvioon.

Reunakantin ostin Tallinnan Karnaluksista viime tai toissa vuonna. Se on vähän joustavan tuntuista ja taisin pitää sitä ommellessa aavistuksen verran liian kireällä, koskapa peiton nurkista tuli myös kireät.

Haa! Tämä ei siis ole täydellinen tilkkutyö! Kireät kulmat ovat mielestäni kuitenkin pienempi paha kuin löpertävät reunat, ja nämä reunat eivät nyt ainakaan löperrä.

Paljastan vielä myös sen, että tilkkupeitto tuli heti valmistuttuaan käyttöön. Mökillä voi nukkumapeitoksi valita joko lämpimän täkin tai pelkän lakanan. Mies on sinnitellyt pelkällä lakanalla ja parina aamuyönä havahtunut lievään paleluun. Viime yönä hänellä oli lakanan päällä tämä tilkkupeitto, ja uni maittoi paleluun keskeytymättä illasta aamuun.

↧

käsin ommellen.

July 27, 2016, 1:02 am

≫ Next: mansetilkku.

≪ Previous: ompelin tilkkupeiton.

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa.

Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle!

Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen.

Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä.

Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pitää ostaa tilkkutyölehti, jonka kaupanpäällisenä saa 50 blokkiohjetta.

Käsin ompelemani sauma lähempää. Otin tästä kuvan, koska ompeleet sattuivat olemaan yllättävän tasaisia. Suoran sauman olen varmistanut piirtämällä lyijykynällä viivan, jota pitkin ompelen. (Muuten saumani olisivat ihan muurahaisenpolkua.)

Kaikkea muuta olin muistanut ottaa mukaan paitsi runsaan määrän nuppineuloja. Niinpä jouduin pitämään todella kurinalaista järjestystä paloilleni ja ompelemaan niitä täsmälleen tietyssä järjestyksessä kiinni toisiinsa.

Olin voiton puolella, kun olin saanut kaksi tilkkuparisaraketta valmiiksi ja ommellut niitä vähän yhteen (jotta oikeaa järjestystä ei tarvitsisi enää muistaa).

Kuvassa näkyy uskollinen neulakirjani. Ostin sen Tampereen Tilkkupäiviltä muistaakseni neljällä eurolla, mikä oli lievästi sanottuna sopuhinta. Luulisi, että neulakirja olisi täynnä neuloja, mutta minulla on siellä vain muutama neula ja erityisesti säilytän siellä paria pientä kaavaa sekä tulitikkua. Tulitikku on nappeja ommellessa oiva väline - sen avulla on helpompaa ommella napille kaula. Viis siitä, että ompelen napin ehkä kerran vuodessa. Täytyyhän väline silti olla koko ajan käsillä!

Nyt on edessä viimeiset saumat. Olen ommellut kolmen tilkun palat valmiiksi ja sarake on kokoamatta, mutta sen jälkeen enää kaksi pitkähköä saumaa ja tilkkupinta on koossa.

Onneksi kotona odottaa ompelukone! Käsin ompelemalla tämä on uskomattoman hidasta! Mutta kivaa puuhaa toki tämäkin.

Kävin lähistön Eurokankaassa kartuttamassa kangas- ja tarvikekokoelmaani. Löysin hyvän punaisen blender-tyyppisen eli miltei yksivärisen kankaan sekä kaksi hyvää vaaleaa. Ostin tietenkin myös muutaman vetoketjun, että pystyn tekemään lisää tilkkupussukoita.

Minulla on vielä mukanani Helsingin tilkkukilta Syyringin syksyn tilkkutyönäyttelyyn tuleva työ eli vihreä crazy-tilkkupinta, johon minun pitää applikoida voikukka. Ajatuskin mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä eli esittävän työn tekemisestä kauhistuttaa ja saa keksimään vaikka mitä muuta tekemistä. Menenkin tästä tekemään niitä muita juttuja.

↧

mansetilkku.

August 1, 2016, 9:38 am

≫ Next: tilkkupussukka.

≪ Previous: käsin ommellen.

Ehdin hyvin tutustua Mansetilkkuun eli Finn Quiltin tilkkutyöbiennaleen. Menin sinne eilen eli näyttelyn viimeisenä päivänä.

Oli vähällä, että tapahtuma olisi jäänyt minulta väliin, sillä suunnittelin kesälomahuumassani Tampereelle menoa vasta huomiseksi eli 2.8.2016. Mitä ajattelin? Silloin näyttely olisi ollut ohi ja pahimmassa tapauksessa Haiharassa olisi ollut näytteillä jotain aivan muuta. Onneksi huomasin ajatusvirheeni ajoissa ja ehdin näyttelyyn.

Jos Mansetilkku jäi väliin, merkitse kalenteriisi Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi.

Seuraa kuvakavalkadi suunnilleen siinä järjestyksessä kuin kiersin näyttelyssä. Valitsin kuvattavat työt sen perusteella, kiinnittikö jokin niissä huomioni. Toivon, ettei kukaan kuvissa esiintyneiden töiden tekijä pahastu ja yhtä lailla toivon, etteivät kuvaamattomien töiden tekijät pahastu. En pystynyt kuvaamaan kaikkia yli 170 työtä, mutta tässä kuitenkin muutama.

”Min fågel i trädgården” – Lise-Maj Nuikka

Työ on hillitysti värikäs ja siinä on paljon katsottavaa. Erilaisten blokkien yhdistäminen samaan työhön on minusta tuntunut aina vaikealta, mutta Lise-Maj on onnistunut. Työssä on myös kirjottuja paloja.

”Potretti” – yksityiskohta – Maija Uusitalo

Maijan työ on esiintynyt monta kertaa kokonaisena kuvissa ja minä yritin vangita tähän yksityiskohtien hienon kimalluksen, siinä täysin onnistumatta.

”Sävystä sävyyn” – Maritta Hindström

Tietenkin pidin Marittan työstä, koska se oli monivärinen! Läpikuultavat työt olivat hienosti esillä rakennuksen upeassa erkkerissä, jonka ottaisin itselleni koska vain! Mies oli mukana ja lumoutui erkkeristä todennäköisesti enemmän kuin yhdestäkään tilkkutyöstä (vaikka hän kertoi olleensa iloisesti yllättynyt siitä, miten mielenkiintoista Mansetilkussa oli käydä).

Valitan, etten ottanut muistiin näiden töiden tekijöitä. Kuvasin enemmänkin tätä kaunista erkkeriä, jota kauniit tilkkutyöt tietysti komistavat entisestään.

”Knapplek” – Siv Haga

Kiva tilkkutyö, johon napit ja muut on sommiteltu kauniisti. Minunkin valtavat nappivarantoni voisivat huveta, jos osaisin tehdä tällaisen tilkkutaideteoksen.

”Yhdessä – Together” – Tiina Heiskanen

Toinen mielenkiintoisesti ja taiteellisesti toteutettu tilkkutyö, ja tässäkin on nappeja. Ja kauniit värit!

”Paluu lähtöruutuun” – Marketta Pyhälammi-Eklund

Tämä työ hehkuu kuin rubiini! Voin kuvitella, että se lämmittäisi peittona vielä tehokkaammin kuin viileän värinen vastaava työ.

”And Life Goes on” – Mari Ohenoja-Miettinen

Pieni, taidokas työ, jota olisin mielelläni katsellut kauemminkin. Ottaisin vaikka seinälleni.

”Vanhat kellomestarit” – yksityiskohta – Tuula Mäkinen

Tuulan työ on myös esiintynyt useamman kerran kuvavalikoimissa. Se olikin todella kaunis! Minulla oli aikoinaan erittäin mieleinen paita, jonka etumukseen oli kullalla ja hopealla kirjailtu hyvin tämän tyylisiä kellotauluja. Minäkin näin Marlen huomaaman varjon työn takana olevalla seinällä. Hieno lisämauste!

”Kevättä metsässä” – Mari Moran

Kaunis esittävä työ! Ihailen tilkkumaisemia, sillä itseltäni ei esittävän tilkkutyön tekeminen tällaisella tekniikalla onnistu.

”Jalo” – Erna Hellgren

Ihania vihreitä värejä taustalla ja mystisen näköinen puu taitavasti applikoituna juuri oikeaan kohtaan. Tuota taustan väkkärämallia on minunkin tehnyt mieleni kokeilla.

Näimme kauheaa tuhoa siirtyessämme toiseen rakennukseen. Juuri edellisiltana oli ollut paikallinen rankkasade ja se oli uurtanut polun uuteen uskoon.

Ilmeisesti sadevesiviemärit olivat toimineet, sillä sisällä ei vesivahinkoja onneksi ollut havaittavissa. Heti ovelta oli selvää, että tilkkutyönäyttelyyn oltiin tulossa. Vastassa oli nimittäin seuraava tilkkupeitto:

”Kesäpeitto” – Marjatta Naasko

Marjatan tilkkupeitossa on ihanat, valoisat värit! Ihailen myös sitä, että hän on keksinyt asetella neliöt näin kärjelleen.

”Iloinen peitto” – Milja Samila (etualalla)

Monivärisimmät tilkkutyöt oli ripustettu kokonaisuudeksi. Kuvassa taustalla näkyy myös osa Lea Päivisen "Marin kesä" -työstä ja osa Anne Uusimäen "Tilkkupeitto 3" -työstä.

Ilahduin kovasti, että Mummola-tilkkupeittoni oli päässyt niin iloisen värikkääseen seuraan!

Tilkkutyöni taustakappale oli aivan yhtä hyvin näkyvissä kuin etupuolikin. Olen kyllä käyttänyt tähän ”niitä paloja ja kankaita, joita minulla oli,” joten tätä katsellessa on vähän nolo tunne.

Siirrynkin seuraavaan työhön, josta pidin erityisen paljon.

”Safiiri” – Marja-Liisa Ikamo

Hirsimökki on hieno tilkkublokki ja Marja-Liisa on tehnyt noin tsiljardista eri värisestä hirsimökistä upean, kauniin tilkkutyön!

Vielä yleiskuvaa värikkäiden töiden alueesta.

Ja toinen kuvassa näkyvistä laukuista lähempää.

”Kevät” – Alli Rinne

Ihania värejä näissä batiikeissa! Kelpaisi sitä mennä vaikka kirjastoon lainaamaan koko joukko kirjoja, kun olisi tällainen kassi kädessä.

”Karhun kämmen” – Vappu Alkunen

Vappu on kiltaystäväni ja hän tekee ihania tilkkutöitä, jollaisia en ikinä itse pystyisi tekemään! Tämäkin on niin, niin kaunis! Ja käsin tikattu! Ooh!

”Aurinkoinen” – Leena Tervonen

Leenan työ on todella aurinkoinen, eikä siitä pystynyt minun kännykälläni saamaan muuta kuin erityisen aurinkoisen kuvan! Tässä on toinen blokkimalli, jota hiukan tekisi mieleni kokeilla. En tosin tekisi oranssi-keltaista työtä, koska minulla ei ole varastossa yhtään, siis yhtään oranssia kangasta. Tarkistin asian toista tarkoitusta varten pari viikkoa sitten ja tämä on tilanne.

”Midnightsummer Flight” – osa työstä - Esther Takaluoma

Hieno, rytmikäs ja ihanan värinen tilkkutyö! Se oli niin iso, etten pystynyt saamaan sitä kokonaan kuvaan, mikä oli hieman harmi.

”Forneldarnas natt – Muinaistulien yö” – Golda Zewi

Goldan työ on vihreä-oranssi ja silti minulle tulee tästä jotenkin jouluinen olo! Pyydän sitä anteeksi, sillä Goldan tilkkutyölleen antama nimi on tämän kuvakavalkadin hienoin nimi! Tässäkin on paljon katsetta vangitsevaa kuviota. Hieno!

Kävimme tietenkin katsomassa myös latvialaiset tilkkutyöt. Niistä kuviini päätyi kaksi.

”Earth Mirage” – yksityiskohta – Bitena Dzintra

Kyllä oli hienosti yhdistetty pellavia ja pitsejä! Hirsimökkiä taas ja muutakin tilkkupintaa. Katseltavaa oli paljon, vaikka värejä ei ollut oikeastaan yhtään.

”Pigeon Yard” – Punkstina Quintile

Neliöitä voi keksiä sommitella myös harvakseltaan. Neliöissä oli hienot värit, joita hillitty harmaa korosti. Tällaistakin jaksaisin katsoa seinälläni.

Tässä olivat minun poimintani Finn Quiltin tilkkutyöbiennalesta. Pistoryhmäläisille lämpimät kiitokseni siitä, että he järjestivät meitä kaikkia varten tämän hienon näyttelyn! Kaikille näyttelyyn osallistuneille kiitos, että lähetitte työnne näyttelyyn meidän silmiemme iloksi! Pistoryhmäläisille toiset kiitokset hienosta ripustuksesta!

↧

tilkkupussukka.

August 4, 2016, 9:13 am

≫ Next: näyttääkö tämä auringonkukalta?

≪ Previous: mansetilkku.

Ompelin lopulta valmiiksi asti tilkkupussukan, jonka jouduin jättämään hitusta vailla keskeneräiseksi lähtiessäni mökkilomalle. Pussukka oli tilaustyö pienelle pojalle (tai hänen tavaroilleen) ja annoin sille nimeksi Reima.

Toisella kasvopuolella on hauska kissankuvatilkku, jonka sain viimevuotisessa kangasvaihdossa Tilkku ja Tilkku –blogin pitäjältä. Tilkun vihreät sopivat tämän puolen kankaisiin loistavasti.

Toisella puolella oleilee pari kettua. Niiden oranssi väri sointuu korkeintaan noihin punakellertäviin kaariin, jotka oikeasti ovat polkupyörän renkaita. Pyörät olisivat tilkussa ylösalaisin. Onneksi ne eivät tässä näy, koska ylösalaiset polkupyörät olisivat omituiset.

Tämä Reima-tilkkupussukka on aika iso – ompelin tähän 45-senttisen vetoketjun, josta toki lyhensin vähän. En nyt pysty kertomaan pussukan tarkkaa kokoa, sillä annoin sen jo pois! En muistanut, että olisi pitänyt tilastoida.

Pussukassa on melko vaaleat kankaat vuorissa ja Tilkunviilaaja-merkki, mutta ei sisätaskua.

Ompelin tämän pussukan Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaisesti, mutta taisin kiinnittää vetoketjun avautumaan eri suunnasta kuin ohjeessa. En nimittäin tarkistanut ohjetta, vaan ompelin muistini mukaan. Minun ei ompeluasioissa eikä varsinkaan mitta-asioissa kannattaisi luottaa muistiini lainkaan – se on petollinen!

Ompelin pussukkakappaleiden alareunaan farkkupaloja. Ne ovat kestävät pohjapuolella.

Tietenkään en malttanut tehdä ihan yksinkertaisia farkkupaloja, vaan lisäsin niihin tilkut.

Reima-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Se on 16. valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka tänä vuonna.

Mökkilomalla ikävöin ompelukonetta vähän ja Kissaa paljon.

Kissa vaikutti lievästi ilahtuneelta paluustani, mutta ensisijaisesti se halusi päästä ulos nauttimaan tuoreesta ruohosta ja auringonpaisteesta.

↧

näyttääkö tämä auringonkukalta?

August 8, 2016, 8:47 am

≫ Next: huhhahhei ja paperipalastelua.

≪ Previous: tilkkupussukka.

Onko kuvan keltainen muoto auringonkukka?

Huokaus! Esittävän tilkkukuvan tekeminen ei minulta suju. Mies arveli ensiksi tätä auringoksi, sitten auringonkukaksi. Päivänkakkara taisi olla seuraava suusta päässyt arvaus, kunnes hän sentään vastasi oikeinkin. Tämä on aivan ilmiselvä (??!!) voikukka.

Applikoin voikukan crazy-tekniikalla kokoamani vihreän tilkkupinnan päälle.

Olisin ommellut kukan kultaisen leikkauksen kohdalle, mutta siinä tausta näytti liian sekavalta. Tuossakin se on ihan ok. Nyt pitäisi tikata tilkkupinta viehkeästi / kiinnostavasti / taitavasti / jotenkin, sillä tämän täytyy valmistua ennen Syyrinki-killan Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyä, joka avautuu yleisölle Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.9.2016. Tuleekohan minulle taas kiire?

Esittelin kesän alkupuolella sinistä tilkkupintaa ja nyt se on tikattu. (Enää nimilappu ja työn tasoitus sekä kanttaus puuttuvat, niin se on valmis.) Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta ohjasti työn pintaan Forget-Me-Not-nimisen tikkauskuvion. Koska tilkkupeitto ei ole vielä valmis, näytän siitä tässä vaiheessa vain osia:

Tikkauskuvio on mielestäni kaunis ja se on tähän työhön myös erinomaisen sopiva! Forget-Me-Not on suomeksi lemmikki, siis se kukkanen. Tämä tilkkupeitto menee Tyttärelle ja hänen lempikukkansa on lemmikki.

Onneksi minun ei tarvinnut ruveta ompelemaan lemmikkejä tilkkupeittoon. Siitä ei olisi tullut mitään! Minun taidoillani ommeltuja lemmikkejä olisi kuitenkin luultu vaikka sadepisaroiksi tai pölyhiukkasiksi.

↧

huhhahhei ja paperipalastelua.

August 28, 2016, 12:39 pm

≫ Next: neliöitä ja muita muotoja.

≪ Previous: näyttääkö tämä auringonkukalta?

Juuri nyt liikun tilkkumaailmassa vauhdikkaasti muilla kuin käytännön tasoilla. Valmistelen kiltani eli Syyringin kanssa aivan lähipäivinä avautuvaa tilkkutyönäyttelyä. Viimeistelen omaa näyttelytyötäni (siis ompelen siihen ripustuskujaa, yök). Kerään ja kirjoitan sisältöä Tilkkuyhdistyksen uusia nettisivuja varten. Koostan kuva- ja tekstipaketteja ohjeineen nettisivujen tekijöille.

Laiska töitään luettelee, mutta nämä ovat syynä siihen, että olen saanut tehdyksi ikävän vähän mitään todellista tilkkutyötä. Mutta jotain sentään.

Etsiskelin pari viikkoa sitten sopivia paloja neliö-neliössä-blokkeihin ja kas kummaa, yhdestä laatikosta putkahti neljä valmiiksi tekemääni paper-piecing-taloa. Ajattelin, että jos suljen ne takaisin laatikkoon, ne unohtuvat uudelleen ties kuinka pitkäksi aikaa.

Ompelinkin neljä taloani yhdeksi isommaksi blokiksi. Tästä tulee joskus jotain.

Välikaitaleiden värit ovat aivan mitä sattuu – sen mukaan, mitä ompelupöydällä sattui olemaan käsillä juuri silloin.

Tein paper-piecing-talot ehkä kymmenen vuotta sitten ja paper-piecing (paperipalastelu?) on ollut ajankohtaista myös viime aikoina. Valmistan työtä Syyrinki-tilkkukiltamme tulevaan matkalaukkunäyttelyyn, jonka teemana on ”Suomi 100 vuotta”. Inspiroiduin suomalaisista sananparsista.

Sananparsi-inspiroitunutta tilkkutyötäni varten suunnittelin paper-piecinginä o-kirjaimen.

Onnistuin suunnittelemaan ihan itse ( !! ) myös muita kirjaimia ja toteutin kokonaisen sanan ”loppu”.

Tein vielä lisää kirjaimia, mutta en saanut sanaa valmiiksi kertaistumalta.

Seuraavan ompelurupeaman jälkeen minulla oli koossa kaksi sanaa:

Arvaattekohan, mihin sananparteen nämä sanat liittyvät?

Nyt ei tarvitse muuta kuin tehdä suurin osa työstä ja lisätä siihen nämä palat, niin matkalaukkuun sopiva tilkkutyö on valmis. En vain ehdi tilkkuilla! Iik sentään!

Olen kyllä ehtinyt käydä loisto-ostoksilla Eurokankaassa. Joskus siellä ei ole mitään ja toisinaan käsityöpuuvillalaarissa on vaikka ja mitä. Nyt oli jälkimmäistä.

Ensin neutraalimmat ostokseni.

Alimmainen kangas on Mary Fonsin suunnittelema ja toiseksi alimmainen on Downton Abbey –kangasta. Kaupassa tein valintani pelkästään kuosin perusteella ja huomasin suunnittelija-/bränditiedot vasta siksakatessani näitä.

Sitten jännittävämpiä kuoseja:

Alimmainen on Jane Sassamanin ja päällimmäinen Alison Glassin kuosi.

Eilisiä ostoksiani ennen olin edellisellä viikolla tehnyt pari fat quarter –hankintaa Töölön Tilkkupajasta:

Minulla olisi siis vaikka kuinka ihania kankaita leikeltäviksi ja ommeltaviksi, mutta voih, niin vähän on aikaa!

Edelliseen postaukseeni tarkennan vielä, että tilkkutyöni keltaisen kukan ei ole tarkoituskaan olla auringonkukka. Olisi pitänyt nimetä postaus sittenkin näin: ”näyttääkö tämä muka auringonkukalta”.

↧

neliöitä ja muita muotoja.

September 7, 2016, 9:38 am

≫ Next: kasarmilla.

≪ Previous: huhhahhei ja paperipalastelua.

Muista puuhistani huolimatta olen ehtinyt ommellakin, ihan vähän. Minulla on taas koossa melkein kaksikymmentä uutta neliö-neliössä-tilkkublokkia. Ensiksi valmistin kahdentoista blokin erän.

Sitten ompelin vielä 15 tilkkublokkia lisää. Tässä lähtee ensimmäinen kierros kulmaneliöitä:

Sitten kun joka kulmassa on neliö, blokit näyttävät tällaisilta:

Olen kannustanut itseäni käyttämään myös juuri ostamiani uusia kankaita ja huomasin noudattaneeni omaa ohjettani! Yleensä hilloan uudet kankaat kaappiin, mistä vain välillä nostan ne esiin, ihailen ja palautan sitten takaisin.

En tiedä, montako blokkia minulla on yhteensä ommeltuna, mutta aikamoinen pino. Pitäisi ehkä ruveta kokoamaan niistä neljän blokin kokonaisuuksia, joista iso pinta olisi puolestaan helpompi sommitella.

Tilkkutyönäyttelystämme vielä -

Eli Helsingin tilkkukilta Syyringin näyttelystä "Kesän jatkot".

Kun määräaika eli viime sunnuntain 5.9.2016 näyttelyn ripustaminen lähestyi, tekemistä tuntui olevan koko ajan enemmän. Ja silti esimerkiksi vieraskirjan hankkiminen oli unohtua. Onneksi Marja teki sen – hän sai sen valmiiksi tuntia ennen näyttelyn avajaisia maanantaina 6.9.2016!

Sunnuntain tuokiokuva: tilkkupeittoni ”On laaksoa, on kukkulaa” nousee seinälle. Ooh!

Suosittelen käyntiä tutustumassa Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyymme, joka on avoinna Helsingin Laakson sairaalan kahvilatilassa 30.9.2016 asti! Parikymmentä isoa tilkkutyötä on ripustettu seinille ja vitriineissä on metrikaupalla hyllyjä täynnä mielenkiintoisia pieniä tilkkujuttuja.

Nimensä puolesta tilkkutyöni sopi hyvin Taide-Laaksoon ja käytin sitä näyttelyn mainoksessakin kuvituksena. Se pääsi esille sisääntulon tuntumaan ja sen lähellä on useampi värikäs tilkkutyö.

Näyttelytila on avoinna joka päivä periaatteessa klo 7-22 eli silloin kun rakennuksen ovet ovat auki. (Kahvila menee kyllä iltaisin kuudelta kiinni ja seitsemältä illalla sairaaloissa yleensä hiljenee eli alkaa olla aika myöhäistä vierailla rakennuksessa.)

↧

kasarmilla.

September 11, 2016, 12:27 am

≫ Next: riemunkirjavia tilkkublokkeja.

≪ Previous: neliöitä ja muita muotoja.

Tytär tarttui Nupullaan-vetoketjupussukkaan pian sen valmistumisen jälkeen ja vei sen lahjaksi ystävälleen. Pussukkaa ommellessani minulla ei ollut sille tiedossa kotia, ja tekeminen tuntui kivalta ja innostavalta, mutta vähän turhalta. Eipä tunnu enää turhalta! Nupullaan-pussukka pääsi töihin kasarmille:

Tyttären (naispuolinen) ystävä suorittaa asepalvelusta. Hän on niin kiva, että otti minulle blogiani varten muutaman kuvan pussukasta tositoimissa. Valitsin tähän kuvan, jossa näkyy ikoninen peittokuosi, sotilasreppu ja kaappi.

! ! ! Eksoottista !

Ompelemani Nupullaan-pussukka ei ole piripintaan täynnä tavaraa, koska tein siitä tavallista isomman.

On aina kyllä tosi hienoa nähdä, millaisiin toimiin pussukat ja muut ompelemani käyttöesineet ovat päätyneet. Joskus ihan kasarmille siis!

↧

riemunkirjavia tilkkublokkeja.

September 23, 2016, 9:58 am

≫ Next: ihana sininen tilkkupeitto.

≪ Previous: kasarmilla.

Olen sinnikkäästi ommellut riemunkirjavia neliö neliössä –tilkkublokkeja. Valtaosaan olen käyttänyt jäännöspaloja, mutta kyllästyin lopulta pyörittelemään samoja kankaita ympäri ja ympäri ja nyttemmin olen myös leikannut paloja pitkistä kankaista. Jee!

Valmiina blokki on kooltaan vajaat 11,5 cm x 11,5 cm eli aika pieni. Arvelin, että minulla menisi ikä ja terveys, jos rupeaisin sommittelemaan tilkkupintaa näin pienistä yksittäisistä blokeista. Päätin, että ompelisin pieniä blokkeja aina neljä yhteen.

Tasoitin blokkini ensin 11 cm x 11 cm –kokoisiksi. Siinä menivät sitten kulmittain olevien neliöiden terävät kärjet samalla, mutta pidän enemmän arvossa siistejä neliöitä ja tasakokoisia tilkkublokkeja.

Olin muuten ommellut pari jotenkin aivan väärän kokoista blokkia. Niitä ei näy näissä kuvissa. Tasoitin ne samaan kokoon kuin muutkin ja ompelin pokkana pintaan mukaan.

Tilkkupeitostani tulee jälleen aivan riemunkirjava! Minun lentävistä hanhista ompelemani ”Matkalla pohjoiseen” –tilkkupeittoni oli jo kirjava, mutta tästä tulee varmasti vielä kirjavampi. Mahtaako mennä jo aivan ylitse?

Värisuunnitelmassani oli yksi sääntö. En halunnut mukaan sinisiä kankaita, koska olin juuri ommellut tilkkupinnan pelkistä sinisistä kankaista. Siitä huolimatta mukaan putkahti pari erittäin sinistä palaa. En ymmärrä.

4-patch-blokkien sommitteleminen oli ensin tosi hauskaa, kun valinnanvaraa oli paljon.

Valinnanvara väheni blokkien lisääntyessä ja loppupuolella minun piti sommitella pelkällä ”ei ihan kamala yhdistelmä” –periaatteella. Mutta kyllä ne kummallisemmankin väriset tilkkublokit tänne värikkyyteen uppoavat.

Päätin tehdä tilkkupinnasta 7 x 10 4-patch-blokin kokoisen. Kun olin yhdistänyt kaikki neliö-neliössä-blokkini, niitä oli 66 kappaletta.

Eli vielä pitää leikata ja ommella 16 neliö-neliössä-blokkia. Ei paha! Nimittäin olen ommellut tätä tilkkublokkia suunnilleen sen verran kuin tällä erää haluankin ommella. Seuraavaksi rupean tekemään taas jotain ihan muuta!

↧

ihana sininen tilkkupeitto.

September 26, 2016, 10:18 am

≫ Next: todella kirjavaa.

≪ Previous: riemunkirjavia tilkkublokkeja.

Ompelin tänään valmiiksi ihanan sinisen tilkkupeiton, jonka ihana tyttäreni pyysi minua tekemään. Voin sanoa tätä ihanaksi enkä silti kehu itseäni, sillä Tytär määritteli malliksi Saijan suunnattoman ihanan Väre-luomuksen ja halusi peitostaan myös sinisen. Tällainen tuli minun versiostani:

Tilkkupeitto sai nimekseen ”Ethän minua unhoita”. Löysin nimittäin Tytärtä miellyttäneen tikkausmallin, jonka nimi oli sopivasti Forget-me-not eli Lemmikki. Lemmikki on Tyttären lempikukka. Peitossa on myös lemmikinsinistä, ja vähän muunnellen nimi olikin sitten helppo keksiä.

Tässä mestaritikkaaja Soile Kivisen (Töölön Tilkkupaja) toteuttamat lemmikkitikkaukset näkyvät hieman lähempää.

Pohdin tovin, millaisen reunakanttikankaan tähän valitsisin. Olin jo päätymässä oikein tummaan siniseen, mutta sitten avasin peittoaihiokäärön kunnolla ja huomasin vaaleat osuudet. Jotenkin tuntui mukavammalta reunustaa tummaa peittoa vaalealla kuin kuristaa vaaleaa tumman ääriviivan sisään. Tytär oli samaa mieltä.

Ommellessa tuntui tummia osuuksia sittenkin olevan enemmän:

Ethän minua unhoita–tilkkupeitto on ollut valmiiksi tikattuna luvattoman kauan. Olen tehnyt kaikenlaista muuta, ja Tytärkin on ehtinyt pariin otteeseen tiedustella peittonsa perään. Onneksi sain reunakantin kiinnitetyksi tänään vielä, kun oli riittävän valoisaa kuvaamista varten.

Sininen varta vasten taustakankaaksi ostamani kangas ei aivan riittänyt yksinään tähän, joten jatkoin sitä muutamalla yli jääneellä tiimalasiblokilla ja Marimekon Unikko-kankaalla. Onneksi unikkoni sattuivat olemaan sopivan värisiä!

Haeskelin taiteellista asettelua tilkkupeitolle, mutta kotipihalla on haasteellista toteuttaa mitään kovin ihmeellistä.

Taittelinkin sitten Ethän minua unhoita–tilkkupeiton nyytiksi, josta reunakantti hyvin erottuisi. Kyllä on haastavaa taitella tilkkupeittoa nätisti. Varsinkin pihalla, kun pitää varoa astumasta peiton päälle ja muutenkin.

Minun nyyttini näyttävät aina siltä kuin olisin tehnyt kaikkea muuta kuin suoran ja tasaisen työn. Kissakin katsoo kriittisesti:

Todellisuudessa Kissa ihmettelee, mitä sen tähystyskasan päälle on ilmestynyt. Uskaltaisiko hypähtää katsomaan pelottavaa nyyttiä lähemmin? (Ei uskaltanut.)

Sittenkin lähimpänä taiteellista tilkkupeitto-otosta olikin ensimmäinen räiskäisyni. Silloin oli eniten valoa ja "sommitteluni" sattui olemaan sekin melko siisti.

Ethän minua unhoita–tilkkupeitto on kooltaan noin 165 cm x 230 cm ja se on kohta siis Tyttären oma. Toivottavasti siitä on hänelle paljon iloa! Minulla oli ainakin monta kivaa hetkeä tätä ommellessani!

↧

todella kirjavaa.

October 1, 2016, 6:06 am

≫ Next: sain valmiiksi vetoketjupussukan.

≪ Previous: ihana sininen tilkkupeitto.

Vaikka ompelin neliö-neliössä-tilkkublokeistani neljän blokin yhdistelmiä ja sommittelin niistä tilkkupinnan – tai ehkä juuri sen takia – niin ei tilkkupeittoni kovin järjestelmälliseltä näytä! Tässä ensimmäinen ”sommitelma” lattialla, blokit vielä irrallisina.

Nuo kirkkaansiniset tilkut siirsin syrjempään ja vaihdoin parin blokin paikan, mutta melko samanlainen tuli lopullisesta tilkkupinnasta.

Huomaatte ehkä yrityksen asetella tummempia tilkkuja alareunaan, vihreitä vähän keskenään ja vaaleaa lammikoksi tuonne yläreunan lähistölle?

Tilkkupinta on siis yhtenäisenä palana. Ompelin viimeiset yhdistyssaumat tänään aamupäivällä. Tilkkutöihin liittyy olennaisena osana silittäminen, ja tätä piti silittää useaan otteeseen. Viimeisilläkin kerroilla oikein varovasti, etteivät entiset silitykset rypistyisi. Ehdin siinä tarkastella käyttämiäni tilkkuja ja muistella niiden alkuperää.

Ylimpänä ympyrässä pienet kolmiot (ennen ompelemista ne olivat neliöitä) ovat japanilaisesta kankaasta, jonka sain Unikko-kankaan vastineeksi japanilaiselta Yukolta. Yuko kuului vähän aikaa tilkkukiltaamme.

Alempi ympyröimäni pieni kolmio on pala vuonna 1990 Nizzan-matkalta ostamaani paitaa. Se taisi olla viimeinen jäljellä ollut tilkku, koska olen joutunut käyttämään sen lisänä kolmea muuta kangast olevaa tilkkua.

Kolmannen ympyrän sisällä on mielenkiintoinen, vaikeasti määriteltävän värinen ja kuvioinen batiikkikangas, jonka olen saanut ystävältä lahjaksi vuosia sitten.

Samalta ystävältä on seuraavan kuvan melko keskellä näkyvä batiikkikangas. Kangas on sekin aika vaihtelevan väristä ja siinä on perhoskuvioita.

Tässä seuraavassa kuvassa taas näkyy kolme isoa neliötä tummanruskeaa kangasta. Sen sain tilkkuystävältäni Eijalta killan kamalien kankaiden illassa. Puna-pinkki sydänkuviokangas on saalis samasta illasta. Minusta ruskea on erittäin hyvä ja sydänkangas on söpöä.

Seuraavan kuvan ympyröity punainen kangas on itse värjättyä, mutta ei minun itseni värjäämää. Ostin tämän jonkun tilkkutapahtuman myyntipöydältä. Olisikohan kankaana ollut pyyheliina? Kangas on mukavan taipuisaa, mutta aika rouheaa.

Kuviollinen kangas taas on valtavasta kassillisesta, jonka sain ystävän ystävältä muutama vuosi sitten. Suurin osa kassin kankaista oli vaatetuskankaita, mutta joukossa oli jokunen puuvillakangaskin. Ilmaiseksi sain!

Kuva tilkkupinnastani vähän lähempää.

Vasemman yläkulman tienoilla näkyy valokuvassa aivan selvästi erottuva vaaleanvihertävä tähti. Se ei silmällä katsottuna erotu lainkaan.

Tässä seuraavan kuvan tilkkublokkivalikoimassa näkyy punaisia, kukallisia tilkkuja, jotka leikkasin käytöstä poistamastani puuvillakangashuivista. Sen alapuolella näkyvän ruskeasävyisen blokin iso keskineliö on myös huivikangasta. Vähälle käytölle jääneet huivit saivat tässä uuden elämän.

Tykkään tilkkupinnasta paljon! Olette ehkä huomanneet minun pitävän väreistä, ja tässä tilkkutyössä on väriä! Lisäksi tässä on näitä tarinatilkkuja, joita minun on kiva katsella. Olisi niin kiva, jos voisin ottaa tämän itselle käyttöön.

Ei vain tämä taida sopia meille päiväpeitoksi ainakaan.

↧

sain valmiiksi vetoketjupussukan.

October 10, 2016, 8:39 am

≫ Next: hän sai kodin.

≪ Previous: todella kirjavaa.

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka.

Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa.

Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani.

Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä:

Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän.

Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! !

Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompelemani vinonauhan pätkän, johon teen solmun. Tähän en ihan ehtinyt valmistaa sitä, vaan jouduin kissaa ruokkimaan. Se maukui niin vaativasti, ettei muu auttanut. (Se saa ruoka-annoksen kaksi kertaa päivässä ja iltaruoka on sille tärkeä. En raaski pitää sitä kauan pyytelemässä.)

No niin, takaisin asiaan. Tässä kuva tikatuista tilkkupinnoista ennen niiden ompelemista pussukan muotoon. Tikkaukset erottuvat hyvin.

Luulin, että tällainen tikkaus olisi ollut aika joutuisa toteuttaa, mutta olin väärässä. Aikamoinen tuhertaminen tässä oli, vaikka ompelin tavallisella suoralla ompeleella. (Tai ehkä juuri siksi jouduin tuhertamaan.)

Aaltoileva-tilkkupussukan pohjakappale on tällainen:

Pussukan mitat ja tekniset tiedot ovat seuraavat:

Korkeus noin 19 cm
Leveys ylhäältä noin 23 cm
Pohjan leveys noin 8 cm
Kantolenkin pituus noin 36 cm.

Aaltoileva-pussukka on siis Street-mallistoa.

Tilkkupinnat on koottu jäännöspaloista. Vuorikappaleet leikkasin silkkipainajan puuvillaisista testipainatusrievuista.

Tilkkupintojen napakoittajana on yksi kerros ohutta tikkausvanua ja yksi kerros collegejerseytä. Koska tikkauksia on tiuhassa, tästä tuli erittäin topakka. Se pysyy erinomaisen ryhdikkäänä itsekseen pystyssä.

Valitettavasti sen topakkuus ei kuvasta oikein välity, mutta uskokaa pois! Jämäkkä on.

↧

hän sai kodin.

October 13, 2016, 7:36 am

≫ Next: mitä näistä mahtoi tulla?

≪ Previous: sain valmiiksi vetoketjupussukan.

Tein tilaustyönä tilkkupeiton Tyttärelle. Hän toivoi, että toteutan tietynlaisen mallin ja nimenomaan sinisenä. Esittelin työn eli Ethän minua unhoita –tilkkupeiton puutarhamaisemissa, mutta peitto on sittemmin päässyt sisään ja asuu uudessa kodissaan.

Mielelläni ottaisin päivänokoset tuossa. Pehmoleijona kainalossa näkisin varmasti hauskoja unia.

Vai onkohan tämä se leijona, joka makaa sängyllä raukeana?

Tilkkupeitto näyttää olevan juuri sopivan kokoinen. Onneksi! Tytär ei ole vielä palauttanut väliaikaisesti käyttämäänsä Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, vaan se näyttää olevan taiteltuna tuossa sivussa. Ehkä päivänokosten ottaja kääriytyy toiseen peittoon ja lepää toisen päällä? Molemmin parempi?

Tuntuu aina niin kivalta, kun joku adoptoi ompelemani tilkkupeiton tai muun tilkkujutun ja näen sen käytössä!

↧

mitä näistä mahtoi tulla?

October 16, 2016, 8:13 am

≫ Next: kaksi valmista tilkkupussukkaa!

≪ Previous: hän sai kodin.

Tämän kuun alussa design-lattiallani asusteli kolme kapeista kangaskaitaleista ommeltua tilkkulasagnea. Kaksi lasagneista oli yhtä väriä, mutta kolmas oli minun tapaiseni eli monivärinen.

Monivärisestä lasagnesta valmistui vastikään tilkkupussukka nimeltä Aaltoileva.

Siniseen ja keltaiseen lasagneen piti lisätä muita paloja, jotta niistä voisi ommella järkevän kokoisen pussukan. Ompelin niitä puolittain tilaustyönä ja tilauksessa mainittiin ”vaaleansininen ja harmaa” sekä ”keltainen ja harmaa”.

Keltaisessa lasagnessa itse asiassa olikin jo harmaata mukana. Ompelin kaitaleiden väliin pienenpienet harmaat neliöt moneen kohtaan. Tilkkupinnasta nämä harmaudet eivät vain oikein erotu!

Käytin harmaita kankaita leventäessäni keltaista tilkkulasagnea. Kuvassa tilkkupinta näkyy jo tikattuna ja tasoitettuna. Koska minulla ei ollut sopivaa keltaista vetoketjua, valitsin tähän oranssin.

Kelta-harmaasta pussukasta on tulossa isokokoinen, joten se ansaitsee sisätaskun. Löysin valmiin, sopivan vaalean tilkkupinnan, josta tasku oli nopea valmistaa. Vuorikankaaksi valikoitui ensimmäinen yhtään väreihin sopiva kuosi.

Sininen tilkkulasagne sai harmaat lisäosuutensa alareunoihin. Mukaan tuli myös vähän mustaa.

Innostuin tikkaamaan tavanomaista luovammin kuvioin – ajattelin, että täytyyhän ompelukoneen hienompia ominaisuuksia käyttää sentään joskus.

Tilkkupinnassa on peruslehväkuviota, kaiutusta ja sekalaista ripellystikkausta.

Sininen pussukka sai vuorikseen kankaan, joka on olevinaan tilkkutyö. Vähänkö ysäriä? Modernisoin sen tilkkutaskulla. Violettisävyinen tilkkurivistö taskussa on peräisin Tilkkuyhdistyksen edustajaksi tarjoamastani tilkkutyöstä vuodelta 2010.

Tai siis tilkut olivat kiinni tilkkutyössä, mutta purin ne pois ja korvasin toisenlaisella osuudella. Aika tavaran kaupitsee!

Toivottavasti pääsen pian esittelemään valmiit tilkkupussukat! Tosin näistä tulee aika isot – voikohan niitä pussukoiksi edes kutsua?

↧