lempipussukka?

October 8, 2015, 7:26 am

Tuleeko tästä pöllöin koristellusta vetoketjupussukasta uuden omistajansa lempipussukka? Ehkä, mutta varmistin osaltani asian nimeämällä tämän sopivasti. Uusin tilkkupussukka on siis nimeltään Lempi.

Täydensin pöllön ympäri meneviä sekä suoria tikkauksiani sydämen ympäri kiertyvillä tikkausviivoilla. Pussukan väritys on hempeä, joten näistä juolahti mieleen nimi Lempi.

Lempi-pussukan toisella puolella on erivärinen pöllö:

Tälle puolelle tein kulmikkaat tikkaukset. Pöllöllä on jotenkin tuima ilme. Ovatkohan lempiväiset riidelleet ja siksi ovat eri puolilla pussukkaa? Ainakin tämän puolen pöllö vaikuttaa suivaantuneelta.

Toisen puolen pöllö on ehkä kirjoittamassa rakkauskirjettä ja piirtelee siihen sydänkuviota.

Vaikka leikkasin tilkkupintaani paloja pitkistä kankaista, käytin myös pikkuisia jäännöspaloja. Siksi lopputulos on mieleiseni:

Minä vain tykkään tilkuista! Olette ehkä huomanneet.

Otin nämä tekovaiheen kuvat, jotta voisin näyttää, että lisäsin kummankin pöllön alle ylimääräisen kerroksen vanua. Tikkasin pöllön ympäriltä ja leikkasin ylimäärävanun pois. Ajattelin, että pöllöt näyttäisivät valmiissa pussukassa pyöreämmiltä ja pulleammilta.

Sanokaa ääneen: pullea, pyöreä pöllö!

Ehkä tästä kuvasta hiukan näkyy, että pöllöt ovat litteää kolmiulotteisemmat:

Valmis pussukka on mitoiltaan seuraavanlainen:

Leveys ylhäältä noin 30 cm
Korkeus noin 21 cm
Pohjan leveys noin 8 cm
Käytin tähän 30-senttisen vetoketjun, mutta lyhensin sitä pari senttiä, kun satuin tekemään vähän turhan kapeat tilkkupinnat!

Ompelin kantolenksun nyt 21 cm pitkästä ja 6cm leveästä kaitaleesta. Eipä tullutkaan Street-malliston pussukkaa tästä!

Tein Lempi-pussukan tietylle henkilölle – hän korjasi anopin koruja ja minä tein vastavuoroisesti hänelle pinkki-vihreän vetoketjupussukan. Siksi panostin viimeaikaista enemmän myös sisäpuoleen. Tässä on esimerkiksi sisätasku:

Toiseen vuorikappaleeseen ompelin lintukuvakupongin, samasta sarjasta kuin pöllöt.

Lintu on valmistautumassa ottamaan toisen pöllön rakkauskirjeen nokkaansa ja lennättämään sen toisen pöllön luettavaksi. Tuo isompi lintu ihmettelee pöllöjen pöllömäisyyttä. Miksi toinen mutristelee? Hehän kuuluvat yhteen!

(Heidän epäonnekseen minä satuin ompelemaan heidät Lempi-pussukan eri puolille.)

↧

pyörylä poikineen.

October 11, 2015, 8:41 am

≫ Next: tauko.

≪ Previous: lempipussukka?

Elokuun alussa löysin blogiystäväni Lizin (Shush I’m Quilting) kautta upean ”bubble quilt” –mallin, johon Coopcrafts oli ystävällisesti kirjoittanut ohjeen. Vaikka varastoissani ei ole yksivärisiä kangasta, saati sitten tummuuksien koko kirjoa vaaleimmasta tummanpuhuvaan, löysin sen verran neutraaleita, että pääsin kokeilemaan ihanaa mallia.

Kerron vielä, että poikkesin Coopcraftsin ohjeesta seuraavilla tavoilla:

Leikkasin blokkipalani senttimitoilla, 11 cm x 15 cm
Tein blokit suorakaiteita, en neliöitä. Näin peitostakaan ei tule neliötä.
Asettelin ympyrät lähemmäs blokin yläreunaa, koska se näytti minusta suorakaiteessa paremmalta.
Valmistin ympyrät Sarah Fielken mainiolla menetelmällä eli käyttämällä pahvimallinetta, alumiinifoliota ja kuumalla silitystä.
Kiinnitin ympyrät ompelukoneen pykäpistolla, en suoralla ompeleella.

Sain eilen viimeisen blokin valmiiksi ja kokeilin ensimmäistä kertaa, miltä peiton keskiosa mahdollisesti näyttäisi. Tällaiselta:

Toteutin taas oman mieleni mukaista sommittelusääntöä eli asettelin vaaleampia ympyröitä peiton yläreunaan ja tummemmat tulivat alareunan puolelle. Tarkoitukseni oli myös sovittaa samoja värejä toistensa lähelle, jotta peittoon tulisi värialueen tapaisia.

Tilkkupinta rupesi heti näyttämään hyvältä kun mukaan tuli tummataustaisia blokkeja. Tässä on mustatkin jo mukana:

Leikkasin ympyröitä vähän kaikista löytämistäni kankaista, mutta applikoin niitä blokkipaloille ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Aina ei ollut toisiinsa sopivia ympyröitä blokkinaapureiksi, mutta yhteen kulmaan sentään sain kehitetyksi keltaisen alueen.

Keltaiset loppuivat - sitten oli pakko vaihtaa turkoosiin ja vihreään:

Toiseen kulmaan muodostui sinivioletti alue. Suunnilleen sinivioletti.

Blokkeja oli niin paljon, etten saanut koko tilkkupintaa kuvaan.

Ajatuksenani oli käyttää jokaista kuviokangasta vain kerran. Koska leikkelin ympyröitä useampaan otteeseen ja applikoin välillä, en ihan muistanut kaikkia jo käyttämiäni kankaita. Niinpä peittoon tuli jokusia ympyröitä jo kerran käytettyä kuviokangasta. Drääh.

Tässä neljä jo ommeltua riviä ja viides kerättynä viivaimen päälle nostettavaksi ompelupöydälle:

Sellainenkin idea minulla oli, että olisin tehnyt yhden poikkeavan blokin. Siinä olisi ollut ympyrän tilalla samankokoinen neliö. Eikö olisi ollut ehkä hauska juttu tässä?

Mutta sommittelin tilkkupintaa ja minulla sattui olemaan jokainen tarvittava blokki valmiina, joten en viitsinyt lähteä virittelemään neliöblokkia enää. Lasetan nämä vain menemään tilkkupinnaksi!

Tällaisen tilkkupinnan tekeminen ei vaadi kovin merkittäviä tilkkutyötaitoja, mutta värityksen takia tästä tulee mielestäni oikein hieno peitto! Mahdanko peräti pitää tämän itse?!

↧

tauko.

October 12, 2015, 8:51 am

≫ Next: edistystä - valmis tilkkupeitto.

≪ Previous: pyörylä poikineen.

Tänä vuonna tähän mennessä olen valmistanut neljä tilkkupeittoa:

Olen tänä vuonna kirjoittanut 146 blogikirjoitusta ja kaikkiaan olen kirjoittanut niitä 1059. Kommentteja blogiini on tullut 3791 kappaletta - osa näistä omia vastauksiani teidän kommentteihinne. Kiitos kaikille lukijoilleni - teille, jotka olette kannustaneet minua tilkkuharrastuksessani!

Nyt pidän tauon. En tiedä, kuinka pitkän, vai lopetinko kokonaan. Hyvää jatkoa teille kaikille!

↧

edistystä - valmis tilkkupeitto.

November 22, 2015, 7:07 am

≫ Next: myyjäiset!

≪ Previous: tauko.

Tilkkuiluun liittyvät suunnitelmani ovat edistyneet, vaikkakin aika vähän. Olen myös ajatellut, että muistiinpanot ovat hyödyllisiä – ja blogiin kirjoittaminen on saanut aikaan sen, että minulla on valtava määrä käsitöihini liittyviä muistiinpanoja. Lisäksi olen kyllä kaivannut blogikirjoittamista. Siksi olen tässä taas ja esittelen vasta valmistamani tilkkupeiton.

There’s a summary in English at the end of the post.

Progress / Edistys

Aloitin tämän ompelemisen elokuussa 2013 joten keskeneräinen työni ehti viettää jo 2-vuotissynttäreitä.

Palapelin palojen isot osuudet ovat tavallisia kangassuorakaiteita ja nirkkokappaleet olen applikoinut näihin erikseen. Käytin melko aikaavievää menetelmää eli leikkasin jokaista nirkkoa varten kartonkimallin, jonka ympärille harsin kangaspalan. Tämän siistin palan applikoin pienillä pistoilla kankaalle.

Poistin nirkkopalasta harsinlangat. Sitten leikkasin taustakankaaseen loven, jonka kautta sain poistettua kartonkimallin.

Siksakkaamalla olisin päässyt nopeammalla, mutta en halunnut risareunoja näkyviin.

Tilkkupeiton nimeä pohdin jokusen tovin. Mieleen juolahti ensimmäisenä tietenkin ”Puuttuva pala,” mutta nimi oli niin ilmeinen, että sen hylkäsin heti. En myöskään halua ajatella, että pala olisi mennyt kokonaan hukkaan! Inhoan sellaisia palapelejä.

Ajattelin seuraavaksi keskeneräisyyttä ja sitä, että palapeli on ehkä melko valmis. Tässähän on alareuna jo koottu eikä ympäriltä ehkä puutu enää montakaan palaa.

Tai ehkä puuttuukin – kuva ei kerro. Palapelin rakentaja on kuitenkin kokoamassa kuvaa ja on päässyt siinä ainakin hyvään alkuun. Mahtaa olla vaikea koota tällaista palapeliä, jossa on vain sävyvaihtelua, eikä sekään ole ihan tasaista.

Niinpä tämän nimi onkin Edistys – ja koska kerron tilkkuasioistani englanninkielellä Tilkunviilaajan Instagramissa, peitolla on myös englanninkielinen nimi Progress. Sanat ovat mielestäni myönteiset, ja punainen väri on minun silmiini myönteinen ja inspiroiva väri.

Peitto on taustapuoleltaan kokonaan samaa kangasta – oho! Harvinaista minulle!

Peiton kuvaustelineenä toiminut Mies piti välillä käsivarsien lepuutustauon.

Kuvassa näyttäisi olevan mystinen hahmo.

Kanttasin peiton mustalla kankaalla. Palapelin reunuskankaassa oli naarmumaisia viiruja ja koska olin valinnut viiruin kuvioidun kanttikankaan, päädyin käyttämään suoraan leikattua, en vinokanttia. Tämäkin on harvinaista minulle.

Reunuksissa on tavallaan pimeää ja pimeästä katsoo silmäpareja:

En millään saanut mustaa näyttämään niin mustalta kuin se silmällä katsottuna on. Tikkauskuviot näkyvät toisaalta erittäin hyvin!

Viimeinen yleiskuva – taiteellisen vinosti räpsäistynä:

The pieces of the jigsaw puzzle are fabric rectangles. The interlocking parts are separately made and hand appliqued in place.

It would have been much faster to cut the interlocking pieces to size and zigzag them on the fabric, but I did not want any fraying edges to show.

The first name that popped into my mind was “Missing Piece,” of course. It was too obvious, however, and I don’t like to think that the piece would be completely missing. I hate jigsaw puzzles which do not have all their pieces left!

Then, I thought about it being in the middle of being completed, or near completion. But the picture does not say how close the puzzle is to completion. It must be difficult to put together a puzzle with no actual motif and with only the illogical changes in hue to go by.

So the quilt is called Progress. It is a positive word and in my eyes, the red colour is also positive and inspiring. Even the quilt back is red – and all the same fabric. That is rare for me!

Facts and figures

Progress quilt / Edistys-tilkkupeitto

72,5” x 83” / 182 cm x 211 cm
Machine sewn, hand appliqued / Koneella ommeltu, käsin applikoitu
Longarm quilted by master quilter Soile Kivinen from Töölön Tilkkupaja / Mestaritikkaaja Soile Kivisen longarm-tikkaama
Started in August 2013 and completed 21 November 2015 / Aloitettu elokuussa 2013 ja valmistunut 21. marraskuuta 2015.

↧

myyjäiset!

December 3, 2015, 9:21 am

≫ Next: hyvää joulua - Merry Christmas!

≪ Previous: edistystä - valmis tilkkupeitto.

Töölön Tilkkupajassa on taas joulumyyjäiset! Soile, Marle ja minä olemme taas ahkeroineet kaikenlaista hauskaa myytävää tarjolle!

Tervetuloa käymään perjantaina 11.12. klo 12-19 tai lauantaina 12.12. klo 10-16 !!

↧

hyvää joulua - Merry Christmas!

December 25, 2015, 11:02 am

≫ Next: lumen 22 nimeä - 22 words for snow.

≪ Previous: myyjäiset!

Hyvää joulua, oi kaikki lukijani! - Merry Christmas to all my readers!

Joulukiireet tuntuvat kaukaisilta, kun istun hiljaisessa olohuoneessa eilen illalla avattujen lahjojen keskellä, kuusenkynttilöiden valossa. Ulkoa ei paljon valoa tulvi, sillä on taas sateista ja harmaata, mutta joulumielen olen tavoittanut. Olen saanut viettää jouluni läheisten kanssa ja sen lisäksi olen saanut tervehdyksiä kaukaisilta ystäviltä!

The Christmas rush seems distant as I sit in our quiet living room surrounded by the gifts that we discovered from last night’s packages. I’ve been fortunate to spend Christmas with my nearest and dearest, and in addition, I’ve received greetings from far away places!

Kaikkein kauimpana on uskomaton tilkkuystäväni, ShushImQuilting-blogin/-Instagramin Liz, joka asuu Uudessa-Seelannissa! Päädyimme kolmisen vuotta sitten vaihtamaan suklaita keskenämme ja hänen paketissaan oli taas myös muuta. Tuskin maltan odottaa, että saan maistaa suussa poreilevaa valkosuklaata, jollaista täältä Suomesta ei saa! Tänään otamme palat jälkiruuaksi.

The furthest away greeting was from my unbelievable quilting friend Liz from ShushImQuilting, who lives in New Zealand! We ended up as chocolate exchange buddies some three years ago, and like every year, there were other things besides chocolate in her package. I can hardly wait to be able to taste the crackling white chocolate that she sent! Today, we will take one piece each for dessert.

Kuvasta puuttuu kaksi tilkkutyötä, jotka olivat myös paketissa.

Two quilted items are missing from the portrait.

Tavaroita ympäröi hieno Lizin Tula Pinkin kankaista ompelema ja jo valmiiksi tikkaama tyynynpäällispinta. Hän tarjosi sitä Instagramissa halukkaille ja noin 35 kommentoineesta juuri minä sain sen! Luulisin, että saavutin voiton kommentillani, joka kuului suomeksi jotenkin näin:

Tekisin tästä upean tyynynpäällisen sängyllemme. Vannon, että tekisin muille sängynpäällistyynyillemme sävyihin sopivat uudet päälliset. Tyynyt ovat kaikki erilaisia eivätkä kunniaksi kenellekään – ne ovat todella sekalainen seurakunta. Tämä päällinen aloittaisi meillä sänkytyynyjen Uuden Sävy-sävyyn Ajan.

The items were wrapped into a pillow front made by Liz out of Tula Pink fabrics. She offered it as a giveaway in her Instagram, and out of some 35 volunteers, I got it! I think that she chose me based on my comment:

I’d sew a totally awesome pillow for the bed. I swear, I would coordinate the rest of the pillows to match this. They are now all different, totally a hotchpotch and it’s not a sight to make me proud. This pillow would launch the New Coordinated Time for the pillows on the bed.

Olipa suurta! Menin vielä vannomaan! Mutta katsokaa, miten eriparisia tyynyt nykyisin ovat!

That was big! And I swore I’d do that. But look how badly the pillows match!

Vasemmalta yläkulmasta alkaen – entisen nukkumatyynyn päälle ommeltu tilkkutyö, jossa on applikoitu appelsiinipuun kuva. Edelleen, entisen nukkumatyynyn päälle 1990-luvulla tekemäni päällinen. Pidän sitä taustapuoli ylöspäin, koska yksivärinen tummansininen sopii muihin tyynyihin aavistuksen paremmin kuin toisella puolella oleva ysärihenkinen kuvio. Taas entisen nukkumatyynyn päälle ompelemani päällinen. Tein tilkkutyön yhdellä kurssilla eikä siitä tullut kovin mieleinen. Tyynykin on aivan littana ja epämääräisen muotoinen.

From upper left hand corner – an ex-sleeping pillow covered with a surface where I’ve appliqued an orange tree. The next one is also an ex-sleeping pillow, covered by a pillow case that I made in the 1990’s. I keep it facing down because the solid dark blue matches the other pillows slightly better than the front. The next one, again an ex-sleeping pillow, the cover is a piece that I made at a quilting course and which was not much of a success. The pillow is all flat and unshaped.

Näiden edessä on kukka-applikaatio, sentään aidon koristetyynysisuksen päällä. Ihan ok, mutta ei maailman parhaiten sovi esimerkiksi päiväpeiton väreihin. Sen vieressä Tyttären alakoulussa tekemä kangasmosaiikkikollaasi. Ompelin kollaasin tyynynpäälliseksi ja annoin sille nimen ”Kissa mustikassa”. Hienoin tyyny. Aivan etualalla on myös Tyttären tekemä kissatyyny. Se on hauska, mutta todella litteä ja siltä puuttuu viiksiä.

In front, a flower applique on top of a real pillow. That one is ok but it doesn’t match the bed quilt particularly well. Next to it, a fabric collage made by Dear Daughter in middle school. I sewed the collage into a pillow cover and named it “Cat in Blueberry Forest”. This pillow cover is the star of the batch. The foremost pillow is also Dear Daughter’s school time creation. The cat looks fun, but it’s flat and the poor thing is missing some whiskers, too.

Tein parhaani kuvitellakseni, miltä sängynpäällistyynyjen koordinoidumpi elämä näyttäisi, mutta en oikein osannut. Matka sitä kohti alkaa kuitenkin tästä Lizin tekemästä tyynynpäällisestä, jonka asetin yhden entisen tyynyn päälle.

I did my best to imagine how the life of better coordinated bed pillows would look, but I could not. The journey towards coordinatedness begins with the fab pillow cover by Liz.

Päällisen alla oleva tyyny on aivan liian litteä, ja taidan lisäksi ommella Lizin päälliseen tumman reunakaitaleen, jotta se erottuu paremmin vaaleahkolta päiväpeitoltlta.

I think I’ll sew an extra dark round of strips around Liz’s pillow front. That way, it will stand out better from the light coloured bed quilt.

Liz lähetti minulle myös ihanan neulatyynyn, joka on kuuluisa Instagramista. Pöydälleni pääsee oikea merkkihenkilöneulatyyny!

Liz also sent me a gorgeous pincushion, which is famous from Instagram. My sewing table will be adorned by a special item!

Toin eilen illalla koko uusiseelantilaispaketin yläkertaan odottamaan, että saan kuvattua ne päivän koitettua.

Last night, I brought the contents of the kiwi package upstairs to wait for being photographed in daylight.

Heräsin aamulla siihen, että Kissa leikki tarmokkaasti lattialla. Sieltä kuului aikamoista ryntäilyä ja jonkun pehmeän jutun heittelyn ääntä. Oli vielä pimeää, enkä muutenkaan näe juuri mitään ilman silmälaseja, joten Kissan leikkikalu jäi minulle arvoitukseksi. Leikkimisen ääni kuitenkin jatkui ja jatkui, joten nousin katsomaan. Sillä oli leluna uusi neulatyynyni! Uusi neulatyyny – Kissankin hyväksymä.

I woke up this morning to the sound of Cat playing vigorously on the floor. I could hear her making leaps back and forth, and something soft being thrown about. It was dark and I cannot see much without my glassess, so I had to get up and look properly. She had chosen the new, precious pincushion for her toy! New pincushion – Approved by Cat.

Kiitän vielä kerran onneani, että päädyin Internetin tilkkuilumaailmaan, jonka asukkaat ovat rikastuttaneet elämääni niin monin tavoin! Lizille erityiskiitokset!

I am so grateful that I happened into the Internet quilting world whose inhabitants have enriched my life in so many ways! Thank you Liz in particular!

↧

lumen 22 nimeä - 22 words for snow.

December 27, 2015, 1:33 am

≫ Next: pallomeri - Bubble Quilt.

≪ Previous: hyvää joulua - Merry Christmas!

Lähetin Suomesta Uuteen-Seelantiin paitsi suklaata, myös nukenpeiton, jonka tein Helsingin tilkkukilta Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn ja jolle annoin nimeksi ”Lumen 22 nimeä”. Numeron otin peiton tähtien lukumäärästä ja myöhemmin mietin, onko Suomen kielessä 22 eri nimitystä lumelle.

In addition to chocolate, I sent Liz in New Zealand a doll’s quilt. I’d sewn the quilt for our quilting guild’s exhibition and its name is “22 Words for Snow”. It’s how many stars there are on the quilt. Later I started wondering if I could figure out 22 Finnish words for snow (or snow like substances).

Lumi – snow
Nuoska – wet snow that one can make snowballs out of
Viti – driven snow
Pyry – small-sized snowing snow, very dense
Nietos – a mound of snow
Hanki – a covering of snow
Kinos – another kind of a mound of snow
Polanne – hardened snow in tracks on the road
Loska – very wet snow on the ground
Räntä – very wet snow when it’s coming down
Kuura – frost
Sohjo – again, very wet snow on the ground or in water
Hyhmä – semi-frozen water
Huurre – frost
Hankikanto / hankiainen – hardened snow that one can walk on top of
Lumipallo – a snowball
Lumihiutale – a snowflake
Suojalumi – wet kind of snow
Tykky – a thick covering of heavy snow on a tree
Härmä – frost
Riite – very thin coating of ice on water
Puuterilumi – powder snow

Tunnustan käyttäneeni Wikipediaa apunani, jotta sain luetteloon neljä viimeistä sanaa.

I did use Wikipedia to help me come up with the last four words.

Olen kuullut, että eskimoiden kielessä olisi vielä paljon enemmän sanoja lumelle. Olen myös kuullut, että tämä olisi harhaluulo. Uskon hanakammin ensimmäistä väitettä. Jos suomalaiset ovat keksineet lumelle näin monta eri sanaa ja enemmänkin, miksei eskimoilla olisi ainakin yhtä monta?!

I’ve heard that the eskimo language is supposed to have many more words for snow. I’ve also heard that this would be an urban legend. I find it easier to believe the first. If Finns have come up with so many words for snow or snow-like substances, why shouldn’t eskimos have at least as many?!

Harmi, etten tilkkutyötä ommellessani ymmärtänyt antaa joka tähdelle eri lumen nimeä! (Tämän tähden nimi olisi voinut olla vaikka sohjo.)

It’s too bad that I did not name each star on the quilt with a Finnish word for snow!

↧

pallomeri - Bubble Quilt.

December 28, 2015, 8:29 am

≫ Next: tilkkutyövuori.

≪ Previous: lumen 22 nimeä - 22 words for snow.

Paljastan heti, ettei ympyräapplikaatioin kuvioimani tilkkutyö ole vieläkään valmis! Jaan silti tunnelmia tilkkupeiton tekemisestä. Edellisen kerran olen kirjoittanut aiheesta lokakuussa.

First, a confession: my version of the bubblequilt is not finished yet! All the same, I want to share my feelings about making this quilt. I’ve blogged something about the process in October.

Löysin ihanan mallin @lizfromshush-Instagramista ja päädyin lopulta Coopcraftsin sivuille, mistä sain peittooni erinomaiset teko-ohjeet. Koska en halunnut peitostani neliömäistä, päättelin voivani käyttää suorakaiteita kangasneliöiden sijaan. Sijoitin ympyrät lähemmäs suorakaiteiden ”yläreunaa,” en ihan keskelle niitä.

I found this beautiful idea from the Instagram of @lizfromshush which eventually led to the Coopcrafts blog. There I found an excellent tutorial for the quilt. However, I did not want to make a square quilt so managed to come up with the idea to use rectangles instead of squares. I also positioned the circles/bubbles closer to the “upper” edge of the rectangles, and not smack in the middle.

Leikkasin kaikki taustapalat ensin. Leikkasin myös aika monta tilkkua ympyröitä varten. Tavoitteenani oli, ettei peitossa lopulta olisi samaa kangasta kahta kertaa. (Siinä kyllä on.)

I cut all background rectangles first. I also cut pretty many scraps for the circles/bubbles. My goal was not to repeat a pattern fabric in the bubbles (but I did).

Valmistin applikoitavat ympyrät Sarah Fielken ohjeen perusteella. Ympyrät olisi voinut kiinnittää suoralla koneompeleella, mutta halusin käyttää ompelukoneeni kivaa pykäpisto-ommelta.

I prepared the circles for appliqueing according to Sarah Fielke’s video tutorial. Because the edges ended up turned under, I could have attached the circles with a straight stitch but I wanted to use the nice quilting stitch on my sewing machine.

Tässä blogipostauksessa kerroin, miten sommittelin valmiit palat tilkkupinnaksi, josta tuli lopulta tällainen:

In this blog post, I shared the process of ”designing the colours” on the quilt surface. It ended up like this.

Tein tilkkutyöstäni myös tällaisen mosaiikkikuvan.

Here’s a mosaic of the quilt. You can tell that I liked my appliqued circles!

Työn taustakappaleeseen halusin käyttää erikoista kuviokangasta. Täydensin kangasta suorakaiteita leikatessani tähteeksi jääneillä paloilla ja (melkein) yksivärisillä vihreillä kankailla.

For the quilt back, I wanted to use a strange-looking patterned fabric. In addition, I used leftover rectangle fabrics and some green solids (or almost solids).

Sitten vein tilkkutyön Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soilen käsittelyyn. Ah, miten ihana tilkkupinnasta lopulta tuli! Valitsimme kivat kiemuratikkaukset, jotka toistivat pyörylöiden muotoa, ja vaaleahkon tikkauslangan.

Then I took the quilt to Töölön Tilkkupaja to be longarm quilted by the master quilter Soile. Ooh, how lovely this quilt got thanks to quilting! We chose a round curlique pattern which helped further emphasize the circles, and a light-coloured thread.

Kiemuratikkaukset näkyvät peiton taustapuolella – siis sen yksivärisissä osuuksissa – oikein hyvin.

The curliques are visible on the solid parts of the quilt back.

Vielä viimeinen kuva / One last picture:

Tikattu peittoni on odottanut lokakuusta saakka, että ompelisin siihen reunakantit.

This quilt has waited since October that I would get around to binding it.

↧

tilkkutyövuori.

December 29, 2015, 8:30 am

≫ Next: valmis Jackpot-tilkkupeitto! Jackpot quilt finished!

≪ Previous: pallomeri - Bubble Quilt.

Pohdiskelin loka-marraskuussa, saisinko syntymään tilkkupeiton kokoisen pinnan Scrappy Mountain Majesties –blokeista, joita olin ihaillut jo pari vuotta. Bonnie K Hunter on tehnyt mainion tutoriaalin tästä blokista ja kokeilinkin sitä jo aikaisemmin, vain pienemmässä koossa.

Keräilin kokoon hyvin vaaleita ja melko tummia kankaita ja niistä alkoi pian syntyä blokki poikineen:

Ensimmäisten tilkkublokkien jälkeen lavensin vaalea-tumma-palettiani ja tilkkupinnasta oli syntymässä hirvittävän kirjava. Tiedän kyllä, että harrastan värikkyyttä, mutta pientä rajaa! Voi apua!

Järjestelin ompelemani blokit huolellisemmin värijärjestykseen, ja tilkkupinta alkoi taas näyttää siedettävältä.

Kuten tavallista, jouduin sommittelemaan blokkini lattialla. Kissa ehdotteli erilaista blokkijärjestystä, mutta pidin omista ideoistani enemmän.

Erimielisyyksistä selvittyäni ompelin tilkkublokit pötköiksi:

Sitten kokosin vuoristomaisen tilkkupinnan.

Tilkkupinta oli lopulta aika pieni, mutta en jaksanut ajatella tekeväni lisää blokkeja. Niiden sommitteleminenkin olisi tässä vaiheessa ollut vaikeaa. Vastaukseksi keksin tietysti reunuksen. Mielessäni väikehti tilkkupinnan kuoseja toisteleva kirjava kehys.

Tästä kuvasta sitä ei ehkä huomaa, mutta kokonaan kirjava kehys teki tilkkutyöstäni taas sietämättömän kirjavan, levottoman ja mauttoman. Olin jo tyytymässä kermanvaaleisiin kehyksiin, joissa olisi siellä täällä värikäs pala.

Mutta minulle ehdotettiin, että tekisin vuoristo-osuuksien ja kirjavan kehyksen väliin kermanvaalean kapean kehyksen. Heureka! Sain sittenkin peittoon kirjavat kehykset, eikä lopputulos näyttänyt kammottavalta.

Pimeänä vuodenaikana on mahdoton ottaa loisteliaita kuvia, mutta lohduttautukaa hauskahkolla mosaiikkikuvalla:

Scrappy Mountain Majesties –tilkkutyöni odottaa nyt taustakappaletta, jotta voin viedä sen mestaritikkaaja Soilen käsittelyyn Töölön Tilkkupajaan. Ehkä tästä tulee ensimmäinen ensi vuonna valmistuva tilkkupeitto?

↧

valmis Jackpot-tilkkupeitto! Jackpot quilt finished!

December 30, 2015, 7:00 am

≫ Next: tilkkuvuoden 2015 yhteenveto.

≪ Previous: tilkkutyövuori.

Keräsin kaiken päättäväisyyteni ja sain kuin sainkin ympyräapplikoidun tilkkupeittoni valmiiksi vielä tämän vuoden puolella! Tämä on kuudes tilkkupeitto tämän vuoden aikana.

I gathered all my resolve and managed to finish the circle appliqued quilt this year! This is my sixth quilt finish of the year.

Koska minulle tuli ympyröistä mieleen lähinnä kolikot ja koska lopputulos oli minusta niin onnistunut, päätin antaa peitolle nimen Jackpot. Olen suosinut suomenkielisiä nimiä, mutta teen nyt pienen poikkeuksen. Jättipotti ei jotenkin kuulostaisi oikealta.

The circles reminded me of coins and since the result was such a success, I decided to call this quilt Jackpot. I’ve favoured Finnish names but I will let this slide. The Finnish equivalent “Jättipotti” does not sound right somehow.

Onneksi olen lomalla, että saatoin kuvata Jackpot-tilkkupeiton valoisaan aikaan.

Luckily I have a few days off work so I was able to shoot the Jackpot quilt when it was light outside.

Onneksi keli muuttui kuivemmaksi ja kylmemmäksi, että peiton pystyi asettamaan nurmikolle ilman, että se kastui. Ohuen ohut lumikerroskin on taustalla hauskempi kuin joulukuun lopulla viheriöivä ruoho olisi ollut.

Another lucky thing was that it’s now drier and colder, so I could lay down the quilt on the grass without it getting wet. The thinnest of the thin layer of snow is also much nicer on the background than green grass at the end of December would have been.

Tätä tilkkutyötä oli sitten hauska tehdä! Mainitsen vielä kertaalleen, että toteutin työn Coopcraftsin ”On the Bubble Quilt” –tutoriaalin perusteella. Taustatilkut oli helppo leikata, kunhan olin päättänyt, mitä värejä käyttäisin. Onneksi riittävän sujuvasti toisesta toiseen vaihtuvat sävyt löytyivät varastoni kankaista.

This quilt was so much fun to make! I’m going to tell you once more that I used Coopcrafts’ On the Bubble Quilt tutorial. It was easy to cut the background rectangles as soon as I’d made up my mind on the colours I would use. Luckily my stash included fabrics whose colours were ombre enough for the purpose.

Ja värikkäitä ympyrätilkkuja vasta olikin hauska leikata! Etsiskelin esiin kaikki jäännöspalani ja kun ne loppuivat, leikkasin pieniä paloja pitkistä kankaistani. Myös niistä ihanimmista!

It was sooooo much fun to cut the colourful circle patches! First, I cut through all my leftovers and when I ran out of those, I cut small pieces out of my yardage pieces and fat quarters. Out of even the loveliest ones!

Löysin valmiiksi painetuista nimilapuista vielä yhden, jossa oli sopivasti pallokuviota.

There was one ready printed name tag that had a suitable bubble pattern.

Kokosin taustakappaleen useammasta eri palasta. Eniten käytin omituisen kirjavaa kangasta, joka on melko tuore hankinta.

I made the quilt back out of several fabrics. The biggest piece is of a strange patterned fabric which I’ve acquired relatively recently.

Lisäksi käytin tilkkutyön suorakaiteista tähteeksi jääneitä paloja. Olin pannut niitä sitä mukaa syrjään tätä tarkoitusta varten.

In addition, I used leftovers from cutting the quilt rectangles. I’d put them aside just for this purpose.

Jackpot-tilkkupeitto on kooltaan 144cm x 200 cm.

The Jackpot quilt is 144cm x 200cm in size.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta tikkasi työn. Hänen valikoimistaan löytyi juuri sopiva pyörteilevä tikkauskuvio.

Master quilter Soile Kivinen from Töölön Tilkkupaja longarm quilted this. She had just the right whirlwindy quilting pattern for this.

Eilen oli harvinainen päivä, sillä aurinkokin näyttäytyi.

Yesterday was a rare day because we could see some sun!

Valitsin kanttauskankaaksi yhden suorakaidekankaan. Harkitsin myös mustaa tai selvästi tummempaa väriä, mutta päätin sitten, etten tällä kertaa halua peitolleni tummaa ääriviivaa.

I chose one of the rectangle fabrics for the binding. I did consider the black or one of the dark gray ones but then decided that this quilt was not to get a dark edge.

(Huomatkaa hieno huurre penkin pinnassa.) Leikkasin 6cm leveää täysvinoa kaitaletta, silitin sen kaksinkerroin ja ompelin reunakantin menetelmillä, jotka olen koonnut tähän ohjepostaukseeni.

(Please pay attention to the fine frost on the surface of the bench here.) I cut 6-cm wide strips diagonally, sewed the pieces together and ironed in half. Then I sewed on the binding using the methods that I’ve collected on this instructional blog post (in Finnish).

Seuraavaksi minun on päätettävä Jackpot-tilkkupeiton omistajasta. Ajattelin pitää tämän itse, mutta myös paras asiakkaani eli rakas siskoni on esittänyt toiveen saada lunastaa peitto. Vaikea päätös! Olen myös harkinnut, että tekisin hänelle uuden tällaisen – vaikka samankaltaisemmin ympyröin.

The next thing is to decide on who’s going to own this Jackpot quilt. I was going to keep this, but now my best customer – my Dear Sister – has expressed a wish to purchase this quilt. It’s going to be difficult to decide! But I’ve also considered making a new one for her, with circles that are more of the same colour maybe, or according to a certain theme...

↧

tilkkuvuoden 2015 yhteenveto.

December 31, 2015, 10:00 am

≫ Next: vihdoinkin valmis!

≪ Previous: valmis Jackpot-tilkkupeitto! Jackpot quilt finished!

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä:

Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin!

Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta!

Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä.

Ompelin vuoden aikana siis:

- 23 pussukkaa tai nesessääriä
- yhden esiliinan pyyheliinasta (Etelän hedelmät)
- 6 tilkkupeittoa
Massey-Ferguson
Täplikästä menoa
Mummola
Aamuvirkku
Edistys
Jackpot
- ja lisäksi 24 matkalaukun nimilappua sekä muutaman 4-6 lasinalusen setin joulumyyjäisiä varten.

Tänä vuonna aloitin lisäksi kaksi tilkkupeittoa, jotka eivät vielä valmistuneet:

Ruskea-pinkin tähtikuviopeiton. Aloitin blokkien parissa valtavalla innostuksella, mutta sitten intoni lopahti. En ole juuri lainkaan innostunut työstä enää, vaan pohdin välillä puolitylsänä, miten saattaisin sen kunnialla jonkinlaiseen kuosiin.

Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeiton. Ompelin peiton blokit erittäin joutuisasti ja kokosin tilkkupinnan valmiiksi. Tilkkupeitto odottaa nyt taustakappaletta!

Vielä minulla on tekeillä merkillinen kirjontaharjoittelulaukku. Olen konetikkaamassa laukkukappaleita tikkausvanuun, jotta saan siitä vetelää jäpäkämmän.

Laukunalku on luonnossa nähtynä hiukan paremman näköinen.

Parasta vuodessa 2015

Menin mukaan Instagram-kanavaan ja olen saanut todella nopeasti koko joukon seuraajia.

Siirryin Jackpot-tilkkupeiton mukana erilaiselle tilkkuilualueelle – en ihan epämukavuusalueelle, mutta sinne päin. Tilkkutyötä oli to-del-la hauska tehdä ja lopputulos ylitti odotukset! Sain siitä pari uutta ideaakin, mutta niitä en ole vielä ehtinyt kehittää eteenpäin.

Turhauttavinta vuodessa 2015

Aprikoin edelleen, miten paljon panostaa blogiini. Valitettavasti minulla on teknisiä haasteita, ja tuntuu, että päivitysten tekeminen vaatii liian monta työvaihetta. Kirjoitan myös työssäni paljon, eikä työpäivän jälkeen aina tunnu houkuttelevalta kirjoittaa vielä lisää.

Olen työstänyt tilkkukirjaideaa mielessäni jo pari vuotta, mutta en vain saa aikaiseksi oikein mitään. Ryhtyäkö vai ei? Vatulointini heijastuu jo muuhunkin tilkkuharrastamiseen. Vatuloinnin sijaan minun pitäisi noudattaa Yodan neuvoa: ”Do. Or do not do. There is no try”.

Miten toteutuivat tilkkuvuodelle 2015 asettamani toiveet?

”Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla”.

En käynyt isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla tai kotimaassa. Pääsin kuitenkin käymään toisenlaisessa isossa tapahtumassa työn merkeissä.

”Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu oli”.

Pidin Soilen kanssa ryhmämyyjäiset toukokuun Siivouspäivänä. Sen saldo oli onneton. Emme myyneet käytännössä mitään, ja Soile vilustui ja sai flunssan.

Mutta meillä oli myös Töölön Tilkkupajan joulu, ja se oli taas todella hauska tapahtuma!

”Aion pitää ”en osta mitään kangasta” –kuukauden, koska tänäkin vuonna onnistuin siinä”.

Olin kangaslaihiksella tammikuun 2015 ja onnistuin mainiosti. Sittemmin otin kärsimäni vahingon takaisin ja ostin ensin Eurokankaan palalaarit tyhjiksi, sitten kävin Tallinnan Karnaluksissa hankkimassa parisataa metriä kankaita (no en ihan), ja pyöristin vuoden vielä melkein viime tingassa ostamalla Soilelta ihanan batiikkikaitalesetin.

”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi.”

Bonustoiveeni toteutui korkojen kanssa. Kirjasin viime vuoden yhteenvetopostaukseen viisi keskeneräistä tilkkutyötä, joista sain tämän vuoden aikana valmiiksi kolme: tilkkupeiton taaperolle (Täplikästä menoa), palapelipeiton (Edistys-tilkkupeiton) ja traktorinjälkipeiton (Massey-Ferguson-tilkkupeiton).

Muut kaksi viime vuonna keskeneräisiksi mainitsemaani työtä – jalokivien lailla hohtava tilkkupinta ja kaitaleesta virkattu matto– ovat edelleen kesken.

Ensi vuodelle asetan neljä tavoitetta.

1. Haluan edetä tilkkukirjan kirjoittamisessa niin pitkälle, että kirjani on ellei valmis niin ainakin melkein valmis.

2. Pystytän lopultakin englanninkielisen verkkosivuston, joka edustaa modernia suomalaista tilkkutyöharrastusta.

3. Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.

4. Ja muun yhdentoista kuukauden ajan suosin parhaan kykyni mukaan suomalaisia kangasmyyjiä.

Lopussa kiitos seisoo! Kiitos kaikille blogini lukijoille ja erityisesti blogiini kommentoineille, että olette kulkeneet kanssani tilkkuvuoden 2015! Kommenttinne innostavat jatkamaan blogiin kirjoittamista.

Onnea ja tilkkumenestystä vuodelle 2016!

↧

vihdoinkin valmis!

January 1, 2016, 4:09 am

≫ Next: valmista pukkaa. A new item.

≪ Previous: tilkkuvuoden 2015 yhteenveto.

Hyvää uutta vuotta! Aloitan vuoden reippaasti ja voinkin heti esitellä tänään valmistuneen tilkkulaukun, jolle annoin nimen Aikamoinen. Laukun tarina on nimittäin aikamoinen (tilkkuilun mittakaavassa, ei muuten).

(Laukku on mielestäni aikamoinen myös ulkonäöltään. En ihan osaa päättää, onko tämä hieno vai jotain muuta.)

Hankin vuoden 2008 alkuvaiheilla japanilaisen tilkkulaukkukirjan ja opin sen avulla ompelemaan onnistuneita laukkuja. (Olen monessa blogipostauksessani moitiskellut, että liian monet laukkuohjeet tuntuivat minusta turhan ylimalkaisilta tyyliin ”ompele laukkuun mieleisesi sangat”.) Tehtailin laukkuja valtavan innostuksen vallassa. Niistä ei ole kuvia, koska käytössäni ei tuolloin ollut kunnon digikameraa. Voi voi.

Jossain vaiheessa innostuin tietysti toisenlaisista kokeiluista ja osa aloittamistanikin laukuista jäi kesken. Löysin loppuvuonna jostain kangaslaatikosta kaksi tuon ajan muinaisjäännettä – valmiiksi leikkaamani laukun vuorikappaleet sekä pitkiä kaitaleita, joissa oli vino tilkkukangasosuus.

Kaitaleet muistelen koonneeni niinikään tilkkulaukkua varten, mutta ne olivat erittäin ohutta kangasta, joka ei yksinään kestäisi kauan missään käytössä. Ne näyttivät silti kivoilta ja tein niistä ompelukoneen kirjontaommelten kokeilukappaleet. Lisäsin vain alle toisen kangaskaitaleen vahvikkeeksi.

Päätin koota ommelkokeiluista paneelit vaikka tilkkupussukkaa varten, mutta nepä näyttivät sopivan kokoisilta kaveriksi orvolle laukkuvuorille. Vähän farkkukangasta, muutama Marimekko-kangastilkku (kiitos, Soile) ja kohta olivat laukkukappaleet valmiit.

Pidin vanutikkaukset minimissä, jotta koristeelliset ompeleet jäisivät pääosaan.

Laukku on noin 29cm leveä ja 27cm korkea.

Vaikka olen ommellut niin monta tilkkulaukkua ja –pussukkaa, etten jaksa muistaa, niin taas kömmähdin. Unohdin kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin vuorikappaleeseen ennen laukun kokoamista.

Niinpä sain ottaa neulan kauniiseen käteen ja ommella merkin laukkuun siinä vaiheessa, kun kaikki muu oli ommeltuna. Nappikin oli jo paikallaan.

Käytin miljoonasta varastossa olevasta napista yhden, ja nyt niitä on enää 999 999 jäljellä. Vähä vähältä hupenevat! Tein nappiompeleista ylöspäin osoittavan nuolen.

Marimekkotilkut ovat kankaasta, jossa on pannulappukuvio. Yhden pannulapun roikotuslenksu näkyy laukun pohjalla. Kuvassa on siis hauskasti näkyvissä kaksi lenksua:

Kuvauspaikalla oli taas näkyvissä luntakin! Niin paljon, että sitä tarttui myös laukun pohjaan.

Tämä Aikamoinen-tilkkulaukku on siis ommeltu tilkuista ja farkkukangaspaloista. Kinnitin laukkukappaleisiin tikkausvanupalat, jotka olivat jääneet ylitse jostain tilkkutyöprojektista. Vuorikappaleet ovat ohuehkoa puuvillaa ja olen leikannut ne vuonna 2008 tai 2009. Kauan ne saivat odottaa pääsevänsä osaksi laukkua!

↧

valmista pukkaa. A new item.

January 2, 2016, 8:36 am

≫ Next: Jipii! Yippee!

≪ Previous: vihdoinkin valmis!

On hyödyllistä pitää välillä lomaa – silloin ehtii vähän myös harrastaa! Minä yhdistelin pikkutilkkuja pinnoiksi ja yhtäkkiä oli käsissä pienen pussukan verran palaa. Ompelin tilkkupinnan tietysti heti pussukaksi ennen kuin ehtisin katua tai tilkkupinta kasvaisi liikaa.

It is useful to take a vacation now and then – it gives one the opportunity to dedicate some time to one’s hobbies. I sewed small fabric crumbs together and all of a sudden, there was enough surface for a small zipper pouch. Of course I sewed the zipper pouch at once before I could think again or the surface would become too big.

Valmis tilkkupussukkani on nimeltään Kätevä. En usko sen olevan mitenkään poikkeuksellisen kätevä, mutta se oli kuitenkin sellainen käteen kivasti sopiva.

The new zipper pouch is called Handy. I don’t think it’s particularly handy but at least it fits into one’s hand quite nicely.

Jos olisin malttanut jättää kissankuvan ja pari kukkakangasta pois, tästä olisi tullut väritykseltään ehkä miehiseenkin makuun sopiva.

I could have left out the cat motif and a couple of flowery fabrics and this would have suited the Male Eye perhaps.

Tosin mitä miesjuttua mahtuisi noin 15cm leveään pikkupussukkaan?!

On the other hand, what manly stuff would fit into a zipper pouch that is some 15cm wide?!

Olen tehnyt vetoketjupussukan poikineen ja silti teen välillä virheitä. Tällä kertaa tuli kauhea kiire tasoitella tilkkupinnat pussukan kappaleiden muotoisiksi. Sitten vasta huomasin, että olisin kyllä hyvin voinut tikata pinnat kaikessa rauhassa ensin ja tasoitella sen jälkeen.

I’ve sewed a zipper pouch or two in my time and still I continue to make mistakes. This time, I was in a tremendous hurry to cut the pieces to size. Then I realized that I should have quilted the surfaces before and cut them after quilting.

Tikkasin rusehtavamman puolen punaruskeasävyisellä, vaihtuvavärisellä tikkauslangalla. Sinisemmän puolen tikkaukset tulivat sinisävyisellä vaihtuvavärisellä.

I used a reddish brown variegated thread for the other side and a blue variegated thread for the other side.

Kumpikin lanka oli ihan uudelta rullalta. Ostin Syyringin kiltaillassa Erkin Sauma ja Tikki –henkilöltä lukuisia tikkauslankarullia ja ompelukoneen neuloja. Ostin erityisesti metallilangoille sopivia neuloja kokeeksi. Meille esiteltiin ompelukoneita ja niiden lisävarusteita, mutta jätin jyhkeämmät hankinnat tekemättä ja tyydyin vain ostamaan pussillisen pientä juttua.

Both threads were brand new. I bought several spools of quilting thread and some sewing machine needles in November at a guild meeting. For example, I got needles that are supposed to be especially suitable for metallic threads. There was a small paper bag full of spools and needles.

Ja sitten hukkasin sen pussin jonnekin! Olisin taannoin lasinalusia tikatessani vaihtanut koneeseeni metallilankatikkausneulan, mutta enpä vaihtanut, kun ostamani pussi oli kadonnut.

And then I lost the paper bag! I would have needed the metallic thread needles when I was quilting the coasters before Christmas, but I had to use the regular needles as always since I could not find the paper bag that contained my recent purchases.

Mutta mutta! Raivasin röykkiöittäin tavaraa ompelupöydältä muutama päivä sitten kantatessani Jackpot-tilkkupeittoa ja löysin ostospussin sieltä röykkiöistä. Kyllä kannattaa välillä siivota! (Siis ”siivota”. Röykkiöt ovat tällä hetkellä makkarin lattialla. Onneksi Mies on pitkämielinen.)

But behold! I cleared my sewing table of whole piles of stuff a couple of days ago when I was binding the Jackpot quilt and I found the bag of goodies amongst the piles. It pays to clean every now and then. (I mean, “clean”. The piles of stuff are on the bedroom floor now. Luckily Husband is a very understanding man.)

Takaisin Kätevä-vetoketjupussukan pariin. Valitsin siihen kivan vuorikankaan. Ostin tämän Kaapelitehtaan tapahtumasta marraskuussa ja kangas on käsinpainantatekijän suttukangas. Hän on testaillut kankaaseen sinne tänne kaikenlaisia kuvioita. Tosi taiteellinen!

Back to the Handy zipper pouch. I chose a cool lining for it! I bought this piece at a market event in November, and it is a screen printer’s test piece. She’s test printed all kinds of patterns on the fabric. It’s so artistic!

Vaikka kompastelin työvaiheessa niin muistin sentään taas Tilkunviilaaja-merkin ajoissa.

Even though I had my moment of non-streamlined working during the pouch process, I did remember to sew in the Tilkunviilaaja tag in time.

Kätevä-tilkkupussukka on siis kätevän kokoinen / The Handy zipper pouch is of a handy size

Leveys ylhäältä noin 18,5 cm Width at the top
Korkeus noin 12 cm Height
Pohjan leveys noin 7 cm Depth

Käytin tähän 20-senttisen vetoketjun. Tilkkupinnat on tikattu ohueeseen vanuun ja jätin collegejerseykerroksen pois niin että pussukka olisi pehmeämpi. On se.

I used a 20-cm zipper. I quilted the surfaces onto a thin batting and left out the extra layer of jersey that I usually include. I wanted the pouch to be softer this time, and it is.

↧

Jipii! Yippee!

January 3, 2016, 7:33 am

≫ Next: Piilossa. - Hiding.

≪ Previous: valmista pukkaa. A new item.

Sain vuoden kolmannen käsityön valmiiksi tänään, vuoden kolmantena päivänä. Jipii! Sen sai nimeksi tämä lituska vetoketjupussukka, joka on Hejsaniksi kutsumaani mallistoa. (Muistanette, että kaikki pitkällä kantolenksulla varustamani pussukat ovat Street-mallistoa ja nyt kehitin uuden, litteän Hejsan-malliston.)

This year’s third finished item is ready today, on the third day of the year. Yippee! That’s what I’ve called this flat zippered pouch which is of the Hejsan line. (I’ve another line of pouches called Street, where the pouches all have a long strap. These flat pouches will all belong to the Hejsan line.)

Upotin tähän tilkkupintaan aiempien kangasleikkituokioitteni tuloksia. Tikkauskuvioon innoitti omenakankaaseen lähtemättömästi jäänyt ommelreikärivi. Peitin sen siis tikkauksilla.

Omenakangas on Tyttären ehkä ala-asteen käsitöissä ompelemista sortseista, jotka hän heti niiden valmistuttua lahjoitti minulle tilkkutyömateriaaliksi.

I’ve used earlier patchwork play results here. For the quilting “motif,” I was guided by a row of needle holes in the apple fabric. They would not come off so I covered them with a new stitch.

The apple fabric is from a pair of shorts that Daughter made at school. As soon as they were done, she gave them to me for patchwork material.

Tällä toisella puolella on jokusia vuosia sitten ompelemiani neliöblokkeja ja Sisäinen villapaita –tilkkupeitosta yli jäänyt värillinen tilkkuneliö. Nekin sopivat toisiinsa, kun vain panin ne sopimaan.

On the other side, I’ve used square blocks that I made some years ago, and a patchwork square that was left over from the “Internal Sweater” quilt. They matched each other nicely because I made them match.

Miksikö tein lituskan vetoketjupussukan? Minä, joka teen AINA pussukalle pohjan?

Vaihtelun vuoksi, ja koska 20-senttisen vetoketjun ympärille ommeltu pussukka tuntuu muutenkin aika pieneltä. Ehkä näissä on suunnilleen sama tilavuus, mutta ainakin lituska pussukka on helpompi ommella. Haha.

Why did I make a flat zipper pouch? I who always sew a bottom to my pouches?

For a change, and because a pouch sewn around a 20-cm zipper seems rather small in any case. Maybe this and the bottomed one have approximately the same inside volume, but at least this flat pouch is easier to sew. Haha.

Leikkasin toisen vuorikappaleen siitä pannulappukuvioisesta Marimekko-kankaasta, jota käytin myös Aikamoinen –tilkkulaukkuun. Kangasta oli H-kirjaimen muotoinen kappale ja sen sai luontevammin taitelluksi, kun leikkasin H:n toisen jalan irti. Se oli juuri sopivan kokoinen tähän vuoriksi.

I cut the other lining piece out of the same potholder motif Marimekko fabric which I used for the Quite A quilted bag. I had a remnant shaped like the letter H and the piece was easier to fold when I cut off the other leg of the H. The piece was just the right size for the lining piece.

Toinen vuorikappale on eri kangasta. Haluan käyttää Marimekkoa vielä pussukan oikeallakin puolella, joten säästin nyt T-kirjaimeksi muuttuneen palan siihen.

The other lining piece is of a different fabric. I want to use the Marimekko on the outside of a pouch, so I saved the piece that is now shaped like the letter T.

Kuvat näyttävät niiiiiin paljon paremmilta, kun ne ottaa päivänvalossa ulkona. Ei sitä päivänvaloa paljon ollut, tai kauan, mutta riittävästi tähän tarkoitukseen.

Pictures are soooooo much better looking when I can photograph outside in daylight. There isn’t much light in the day, or for a long time, but there was enough for this purpose.

Jipii-vetoketjupussukassa on siis 20-senttinen vetoketju.

Se on 23 cm leveä ja 13 cm korkea.

Ja Jipii-pussukka on siis Hejsan-mallistoa.

Yippee zipper pouch has a 20-cm zipper.

It is 23 cm wide and 13 cm high.

And the Yippee pouch is of the Hejsan line.

Tikkasin tilkkupinnat ohueen vanuun ja jätin jälleen collegejerseykerroksen välistä pois. Jipii-tilkkupussukka on litteä ja pehmeä, mutta ei vetelä.

Tässä voisi säilyttää vaikka kännykkää ja puhelinmuistiota. Tosin kännykässä on kaikki numerot tallessa, joten puhelinmuistiota ei tarvitse.

Siinä voisi säilyttää myös passia ja lyhyehköä hammasharjaa. Tai vaihtoehtoisesti paksumpaakin setelitukkua. Kummassakin tapauksessa sitä olisi valmis matkalle, pussukka kädessä.

I stiched the quilt surfaces onto thin batting and left out the college jersey layer again. The Yippee pouch is flat and soft but not flimsy.

One could use this to hold a smartphone and a notebook of phone numbers. But one would not need a notebook of phone numbers because the phone holds all the numbers.

One might also put one’s passport and a shortish toothbrush into the pouch. Or maybe a thickish wad of banknotes. In either case, one would be ready for travelling with the pouch in hand.

↧

Piilossa. - Hiding.

January 4, 2016, 10:24 am

≫ Next: tilkkutöissä.

≪ Previous: Jipii! Yippee!

Rivakka tahti vain jatkuu! Eilen sain valmiiksi toisenkin Hejsan-malliston pussukan, jonka nimeksi annoin Piilossa.

I’m on a roll! I finished another zipper pouch of the Hejsan line and called it Hiding.

Kuvasin pussukan tänään ulkona. Ihan vain käväisin toimiston edustalla näpsäisemässä muutaman kuvan ja olin jäätyä. Minulla oli lämpimät saapikkaat ja untuvatakki, mutta ei päähinettä eikä tietenkään käsineitä, koska jouduin lääppimään älypuhelimen näyttöä. Hrrrrr! Mutta kiva, kun on lunta edes vähän!

Annoin pussukalle Piilossa-nimen, koska toisen puolen keskellä lymyää ujo lehmä. Olisin tietysti voinut nimetä pussukan sen mukaan, mutta silloin pieni tilkku olisi määrittänyt suurta osaa pussukasta. Piilossa-nimi sopii toiseenkin puoleen – siinä on puolestaan ujo kukka ja pari ujohkoa lautasta.

I took its graduation picture outside today. I just popped out of the office to shoot a couple of quick pictures in front of the building and I almost froze. I was wearing a warm pair of boots and a down jacket, but no headgear and of course no gloves because I had to use the touchscreen. Brrrrr! But it’s nice to have some snow at least!

The name Hiding was inspired by the shy cow that’s sewn in the middle of the pouch. I could have named the whole pouch “Shy Cow” but that way, a small patch would have determined the fate of the whole pouch. And the name Hiding also suits the other side – there’s a shy flower there and a couple of shy-ish plates.

Kankaat ovat taas tilkkuleikkien tuotoksia. Välillä leikkiminen sujuu ja välillä rupean ylianalysoimaan eikä sitten synny mitään valmista, palasia vain.

Mutta toisella kertaa teen palasista pintaa. Minulla on aikamoinen varasto näitä tilkkuleikkejä. Eivätkä jäännöspalavarannot vain vähene!

The quilted surfaces are again the results of patchwork play. Sometimes it’s easy to play but sometimes I over-analyze and then produce nothing usable, just bits and pieces.

Then on another playtime I put the bits and pieces together into a bigger piece. I have quite a stash of these patchwork plays, and still my stash of leftover pieces gets no smaller!

Kuvasta voi saada sellaisen käsityksen, että pussukka olisi isokin. No ei se ole! Se on 18,5 cm leveä ja 13 cm korkea. Vetoketju on noin 15-senttinen ja kun lisäsin kumpaankin päähän kangaslipareet, pussukan suuaukko on vähän epäkäytännöllisen kapea.

You may get the wrong idea about the size of this pouch when looking at this picture. It’s not big! It’s 18,5 cm wide by 13 cm tall. The zipper was around 15 cm in length and when I added the fabric tabs at each end, the opening got a little narrow to be optimally practical. Oh well!

Tilkunviilaaja-merkki on kiinni vuorissa siltä varalta, että joku joskus ostaisi tämän, tai muuten pitäisi tarpeellisena ja huolisi. Piilossa-vetoketjupussukka on kivan tuntuinen. Siinä on vain ohut tikkausvanukerros tilkkupinnan alla ja puuvilla vuorina. Tikkasin maltilla niin että pussukka jäi vielä pehmeäksi.

Vieläköhän huomenna pääsen esittelemään jotain valmista? En varmasti pääse! Välillä täytyy tehdä muutakin kuin tilkkuilla. Esimerkiksi tänäänkin viruin koko päivän toimistossa enkä voinut käytellä ompelukonettani ennen kuin töiden jälkeen. Onneksi sentään rohkenin ruokatauolla karata ulos valokuvaamaan.

(Oikeasti minulla on kiva ja vapaamielinen työ, mutta se pitää paikkansa, että ompelukoneen pariin pääsee vasta työpäivän jälkeen.)

There’s the Tilkunviilaaja tag on the lining on the chance that someone might buy the pouch one day, or otherwise considered this useful and would like to get it. The Hiding zipper pouch feels nice. There’s only a thin layer of batting underneath the quilt surface, and the cotton lining. I machine quilted the surface moderately so that the pouch remained soft.

I wonder if I’ll be able to show off something new tomorrow, too! Well I won’t for sure! I have to do other things every once in a while. For example, I was an office prisoner for the whole day and could not use my sewing machine until after work. I was lucky to break out for a moment on the lunch break to shoot these photos.

(Actually, my job is nice and liberated, but even so, I will only get to the sewing machine after the workday is over.)

↧

tilkkutöissä.

January 6, 2016, 10:35 am

≫ Next: viileitä pussukoita. cool zipper pouches.

≪ Previous: Piilossa. - Hiding.

Mielessäni siintää jo seuraava tilkkupeitto ja olen leikannut ja ommellut siihen palojakin, mutta niin vain päädyin jälleen kokoamaan tilkkusilppupintoja. Silppuosia oli valmiina jo niin paljon, että minulla oli yhdessä hujauksessa palat kolmeen vetoketjupussukkaan.

Satuin löytämään näihin sopivat vetoketjutkin. Pidin sitä hyvänä merkkinä. Löysin myös sopivia jäännöspaloja tikkausvanua huoneen puolelta eli en joutunut käymään kylmällä vintillä. Toinen hyvä merkki! Tikkaaminen kannatti aloittaa viipymättä!

Ensin tikkasin sinisellä ja erittäin yksinkertaisesti vain viivoja.

Seuraavaksi otin esiin vaaleanpunaisia tikkauslankoja ja ompelin spiraaleja – se se on aina hyvä kuvio! Hauskaa vaaleanpunaista koirakangasta oli minipieni tilkku. Kun ompelin sen osaksi tilkkupintaa, siitä jäi aika hassun näköinen pala jäljelle.

Millainen on ”potty dog”? Onko se tuo josta näkyy vain peräpää?

No nallukka näkyy siivommin ja se onkin pussukan keskeinen hahmo. Toisella kappaleella seikkailee myös pari melko kokonaan näkyvää kissaa. Ei ole pelkkää peräpäätä tämäkään pussukka.

Sitten olinkin lämmitellyt tikkauspeukaloa (koska ihmisellä voi olla jauho- ja viherpeukalo, toki hänellä voi myös olla tikkauspeukalo) ja viimeistelin viimeisen tikattavan pinnan ihan vapaalla konetikkauksella! Ooh! Pitkästä aikaa vaivauduin!

Sain leikatuksi kahteen pussukkaan myös vuorikappaleet ja ompelin ne myös valmiiksi. Toisesta ei ole valmistujaiskuvaa, mutta toisesta on.

Ensin näytän kuitenkin, että ompelenkin tätä pussukkaa uudella menetelmällä. Olen äimistellyt Noodleheadin Open Wide –pussukoita ja nyt rohkenin kokeilla, syntyisikö minulta sellainen. Löytämäni sopivan värinen vetoketju oli nimittäin liian pitkä ommeltavaksi tilkkupintaan sillä tavalla kuin AINA toteutan pussukan. Jotenkin ei huvittanut ruveta lyhentelemään sitä, joten kokeilin uutta tapaa. Seikkailin!

Noudatin ohjeita ja kyllä niillä syntyi pussukka. Lisäksi se tosiaan aukeaa huomattavan avonaiseksi.

Anteeksi kalsea kuva, mutta esittelen silti uusimman Loppiaisaatto-tilkkupussukan:

Tällä puolella on tilkkupinta, joka on useamman kuukauden odottanut, että tulisi valituksi tilkkupussukkaan tai johonkin. Monta kertaa olen sanonut sille että ”olen pahoillani, mutta valinta ei tällä kertaa kohdistunut teihin”. Saa nähdä, tuliko myös pussukasta sellainen, ettei valinta kohdistu siihen.

Toisella puolella on myös sinistä. Yllättävästi pystyin pitäytymään melkein pelkissä sinisävyisissä kankaissa.

Loppiaisaatto-vetoketjupussukka on kooltaan tällainen:

22 cm leveä ylhäältä
13 cm korkea
7,5 cm pohjan leveys.
Käytin tähän 25-senttisen vetoketjun.

Tässä Loppiaisaatto-tilkkupussukka on kunnolla auki:

Noodlehead on antanut mallille nimen ”Open Wide,” mutta rohkenen nimetä oman tällä mallilla toteuttamani malliston toisin. Minulla tämän näköiset pussukat ovat Avoin-mallistoa. (Mallistoon kuuluu toistaiseksi tämä yksi pussukka. Hejsan-mallistossa on sentään tätä kirjoitettaessa jo kaksi pussukkaa.)

”Älä osta mitään kangasta” –kuukausi on lähtenyt mallikkaasti liikkeelle. En ole vielä ostanut mitään kangasta – ei ole ollut edes läheltä piti –tilannetta - ja kuukaudesta on kohta viikko vierähtänyt. Voi että! Ja tomerasti olen ommellut varastoistani löytyneitä kankaita. Melkein ansaitsisin palkinnon.

↧

viileitä pussukoita. cool zipper pouches.

January 7, 2016, 10:04 am

≫ Next: eräänlainen yllätys.

≪ Previous: tilkkutöissä.

Esittelen toisen eilen valmiiksi ompelemani vetoketjupussukan, joka sai nimeksi Vinkeä. Näettekö, että olen kuvannut pussukan erittäin kylmässä säässä, noin -25 asteessa?

The headline is meant literally, since I took the photos in -25 degrees Celsius. Can you tell from the photo that it’s so cold? This zippered pouch is called Kooky.

Brrrr! Tämä on minusta vinkeä pussukka, koska etukappaleen näkyvälle paikalle sattui puolinolo tilkku, jossa lukee ”potty dog” ja näkyy koiran häntäpää. Toisaalta etukappaleella vielä paremmin näkyvä panda on reippaan ja iloisen ja vähän vinkeänkin näköinen.

Brrrr! The zipper pouch looks a little kooky to me because the front prominently features that slightly embarrassing patch with the tail end of a ”potty dog”. On the other hand, the even more prominently featured panda looks happy and bouncy and a little kooky, too.

Toisella puolella on kissoja, kukkia ja onnistuneemmin sijoitettu koiratilkku.

The other side features kitties, flowers, and a more successful looking patch of doggy fabric.

Vinkeä-vetoketjupussukka ei ole erityistä mallistoa ja sen strategiset mitat ovat seuraavat:

The Kooky zippered pouch is not of a particular line and its measurements are as follows:

Leveys ylhäältä 19,5 cm wide at the top
Korkeus 16 cm high
Pohjan leveys 8 cm deep at the bottom.
Käytin tähän 18-senttisen vetoketjun. I used a 18-cm zipper for this.

Vuorikangas on kokonaan samaa, nättiä harmaan-vaaleanpunaista kuosia.

The lining is all one fabric, one with a pretty gray-pink pattern.

Koska Loppiaisaatto-tilkkupussukan eiliset valmistujaiskuvat olivat niin ankeat, näytän siitä vielä pari kunnolla valoisassa ottamaani kuvaa.

Since yesterday’s pictures of the Twelfth Night pouch were so bleak, I want to share a few photos that I took today in proper lighting.

Ruusuisempi puoli: / The rosier side:

Vetoketju kiinni - / Zipper closed -

- ja vetoketju auki: / - and zipper open:

Nyt pitäisi kiireesti ommella kolmaskin valmiiksi tikkaamani tilkkupinta pussukaksi, ennen kuin työ jää kesken. Ei koskaan voi tietää, miten pitkäksi aikaa hylkään projektin, jos kone hyytyy kesken! Minulla kun on tekeillä myös se uusi tilkkupeitto, ja vuoristoinen tilkkupinta tarvitsisi taustakappaleen.

Now I should quickly sew together the third pouch whose surfaces I have ready, quilted and all. Otherwise it may end up being a WIP. One can never know for how long I’ll abandon a project if my achievement machine stops working. After all, I am working on a new quilt, and the scrappy mountain majesties surface needs a quilt back before it can become a quilt.

↧

eräänlainen yllätys.

January 9, 2016, 3:11 am

≫ Next: tilkkublokkeja ja bonusta.

≪ Previous: viileitä pussukoita. cool zipper pouches.

Kehuskelin pari päivää sitten postauksessani, että olin melkein viikon ollut kangaslaihiksella eikä tehnyt heikkoakaan. Miten siis voin esitellä uusia kankaita jo nyt?

Haa, nämä eivät olekaan ostokankaita, vaan nämä putkahtivat amerikkalaisen ystäväni joulupaketista, joka saapui toissapäivänä! Lahjakankaita! Onko parempaa joululahjaa?!

Kankaat ovat niin hyvä joululahja, että olen yleensä ostanut joulupukin puolesta itselleni jotain kangasjuttua. Ihan vain, että saisin avata kangaslahjapaketin!

Ystäväni oli kirjoittanut mukaan lapun, jossa hän kertoi toivovansa, ettei hän ole ostanut minulle samoja kankaita aikaisemmin. Kaikki olivat minulle uusia! Miestä ihmetytti, kun selasin nyytit läpi ja sanoin ”ei oo tätä,” ”ei oo tätä,” ... ”Miten sä voit muka muistaa kaikki kankaat mitä sulla on,” hän kysyi.

Muistatteko te, mitä kankaita teillä on ja mitä ei, vai oletteko joskus vahingossa ostaneet toistamiseen samaa kangasta?

Uskon muistavani kaikki selkeän kuviolliset kankaani. Luulen muistavani kaikista myös sen, onko niitä yhtään jäljellä vai ei, mutta tästä en löisi vetoa. (Lyön vetoa vain jos tiedän varmasti voittavani vedon, eli en juuri koskaan lyö vetoa.)

Sen sijaan tiedän ostaneeni vahingossa kaksi kertaa samaa pilkullista kangasta. Jos harrastaisin yksivärisiä kankaita, niitäkin voisi olla vaikea muistaa, että onko juuri sitä sävyä itsellä ennestään vai ei.

Jos kankaista ottamani kuva oli eräänlainen yllätys, niin alkuvuoden postausten perusteella seuraava juttu ei taida olla yllätys ollenkaan! Voin nimittäin esitellä kolmannen äskeisessä tilkkuleikkiurakassa valmistuneen tilkkupussukan, jonka nimi on Hymy.

Hymy-nimi tuli kutsumatta mieleen. Tässä tilkkupinnassa on pieni pala kissakangasta, ja palassa näkyy vain kissan hymymäinen suu. Lisäsin hymyviivoja vielä tikkaamalla.

Toisen puolen kissa hymyilee vähemmän leveästi, mutta silläkin voi katsoa olevan iloinen ilme.

Tykkään tämän tilkkupussukan väreistä tosi paljon! On vaikea sanoa, minkä värinen tämä on. Ehkä sanoisin, että iloisen värinen. Siksi Hymy-nimi sopii tälle myös!

Yhtään pussukka avoinna-kuvaa en tajunnut tällä kertaa ottaa, joten en pääse esittelemään vuorin väriä. Ei siinä juuri esittelemistä ole – se on haalean vaalean harmahtavan vihreää, valkopallollista kangasta. Ihan perus.

Hymy-vetoketjupussukka on Hejsan-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat:

Korkeus 24 cm
Leveys 14 cm

Hyvää lauantaita sitten vaan! Meillä sataa taas lunta, isompia hahtuvia kuin eilen ja välillä vähän tiuhempaan, mutta edelleen sellaista höytyvämäistä pakkaslunta. Lunta on ollut tänä talvena vielä niin vähän, että jaksan olla lumisateesta innoissani.

↧

tilkkublokkeja ja bonusta.

January 15, 2016, 8:52 am

≫ Next: ompele lentävä hanhi -tilkkublokki

≪ Previous: eräänlainen yllätys.

Rupesin taas kokoamaan tilkkublokkeja tilkkupeittoa varten. Päässä pyörineistä ideoista suodattui toteutukseen tällä kertaa lentävistä hanhista koottava siksak-kuvioinen tilkkupinta.

Värisuunnitelmana on tällainen:

Paljon iloisia värejä, mutta ei vihreää eikä ruskeaa
Hanhissa on selvä kontrasti vaalean ja tumman välillä, mutta vaalea ja tumma eivät välttämättä ole samaa väriä.

Yleensä olen aika huonosti pitäytynyt värisuunnitelmissani. Ehkä nytkin huomaan jossain vaiheessa, että herranen aika, pinta on täynnä vihreää ja ruskeaa.

Toistaiseksi värit ovat vielä punavoittoisia. Saattaa johtua siitä, että minulla oli ensimmäisenä käsillä punaisia jäännöspaloja.

Tilkkupinnassa on tietenkin ideana, että saisin kulutettua tähän taas joitain jäännöspalatilkkujani.

Valmistan lentävä hanhi –blokin kiinnittämällä suorakaiteen lyhyisiin reunoihin neliöt kulmittaisilla ompeleilla. Tykkäsin tuosta tavasta tehdessäni Aamuvirkku-tilkkupeittoon hanhiosuuksia. Teen kyllä hanhista Aamuvirkkua isommat – 15 cm x 8 cm suorakaide ja 8 cm x 8 cm neliöt.

Isompien palojen etuna on se, että ylimääräiset kulmat jäävät isommiksi. Kun ompelen vielä toisen sauman ja leikkaan kulman irti saumojen välistä, saan bonuksena aina kaksi kolmio-neliötä.

Tämä kuva on ansainnut aivan sikana tykkäyksiä Instagramissa:

Eikä välttämättä ihme, että kolmio-neliöistäni on tykätty. Nämä ovat todellisia bonuspaloja. Syntyvät äärimmäisen vähällä lisävaivalla ja näyttävät kivoilta, niin kuin kolmio-neliöt tuppaavat näyttämään.

↧

ompele lentävä hanhi -tilkkublokki

January 20, 2016, 11:21 am

≫ Next: mitä tehdä lentävä hanhi -tilkkublokeista?

≪ Previous: tilkkublokkeja ja bonusta.

Ompelen uusimpaan tilkkupintaani lentävä hanhi –tilkkublokkeja. Kerroin, että käyttämäni menetelmä tuottaa lisäksi kaksi ylimääräistä kolmio-neliötä, kunhan ompelen kaksi saumaa lisää.

Kokoan tilkkublokin yhdestä suorakaiteesta (15 cm x 8 cm) ja kahdesta neliöstä (8 cm x 8 cm). Tilkkublokissa suorakaide on tumma/vaalea ja neliöt vastaavasti vaaleat/tummat.

Mitat eivät mene aivan tasan näillä senttimitoilla. Tee rumista kankaista pari koeblokkia ja kokeile, miten neliöt kannattaa asettaa, jotta hanhesta tulee oikean näköinen. (Kolmion kärjen yläpuolelle pitää jäädä saumanvaran verran varaa: muuten kärki katkeaa tai sauman ja kärjen väliin jää toista kangasta näkyviin.)

Olen itse piirtänyt neliöiden nurjalle puolelle viivan, mutta taitavimmat ohjaavat silmämääräisesti ja siltä väliltä olevat tekevät piirrosviivan sijaan taitoksen.

Asetan neliötilkun kohdalleen (tiedän ompelemistani koekappaleista, mihin kohtaan se kannattaa asetella) ja ompelen viivaa pitkin sauman. Bonuspalaa varten ompelen vielä (tavallisen ompelu)paininjalan päähän, nurkan puolelle toisen ompeleen.

Tästä kuvasta näkyy, miten neliöstä tulee hanhen reunapala:

Hanhi (tai sen puolikas tässä vaiheessa) ja bonuspala syntyvät, kun leikkaat nurkan irti ommelviivojen välistä. Itse jätän hanhen puolelle leveämmän saumanvaran.

Tässä lopputulos: lentävä hanhi –tilkkublokissa on toinen nurkka valmiina ja bonus-kolmio-neliö vieressä.

Lentävä hanhi –tilkkublokkia varten täytyy ommella vielä toinen kolmio-neliö toiseen nurkkaan.

Vinkki:Älä tee kuten minä tein ensimmäisellä kerralla. Älä ompele toista neliötä hanhen nurkkaan ENNEN kuin olet kääntänyt edellisen oikeaan asentoonsa. Sillä tavalla ei synny tilkkublokkia, vaan joudut purkamaan juuri ompelemasi sauman. En suosittele, mutta itse aloitin niin. Kaikki virheet teen!

Ompelen näitä sarjassa muutamia kappaleita alusta loppuun ja käyn sitten silittämässä sekä lentävä hanhi –blokit että kolmio-neliöt. En halua viettää tuntikausia kerrallaan silityslaudan äärellä ja siksi silitän suunnilleen sitä mukaa kuin blokkeja syntyy.

Scrappy Mountain Majesties –tilkkupinta oli tässä kuvassa vielä ohut ja erossa taustakappaleestaan:

Nyt olen saanut sanan Töölön Tilkkupajasta, että mestaritikkaaja Soile on saanut työni tikatuksi. Tämäkin tilkkutyö on siis kanttausta vailla valmis! (Toki tasoittamista, nimen keksimistä, nimilapun kirjoittamista ja ompelemista vailla myös.)

↧