Osa meistä tilkkuilijoista ahdistuu kokiessaan tekevänsä virheitä. Osa taitaa kyllä kokea, että tekevälle nyt sattuu, mutta aika monelle virheet tuntuvat olevan kova paikka. Kerron nyt kuudesta tilkkutyövirheestä ja ehdotan vaihtoehtoisia tapoja ajatella niitä.
Huom! Olen luokitellut seuraavat kuusi ”virheiksi,” mutta yhtä hyvin niitä voi ajatella lopputuloksina tai tapauksina tai sattumuksina.
1. Blokkiin valittu kangas loppuu kesken
Toiset tekevät tilkkutyönsä niin, että valitsevat blokin ja suunnittelevat sille värit. Värisuunnitelman mukaan he hankkivat sopivat kankaat huolehtien siitä, että kankaat riittävät suunniteltuun määrään blokkeja.
Entä jos käykin niin, että joku kangas loppuukin kesken? Vaikka sen takia, että on leikannut jossain kohtaa väärin. Täydellisyyden tavoittelijalle tilanne on katastrofi, mutta minä sanon: ei hätää! Ongelman voi ratkaista esimerkiksi hankkimalla toista, riittävän saman väristä ja mahdollisimman samaa tummuusasteista kangasta.
En voi esittää täydellistä esimerkkinä omasta elämästäni, sillä olen ommellut vain yhden ainoan tilkkutyön blokit keskenään samoista kankaista. Viimeaikaisessa economy-blokkiprojektissani olen kuitenkin toteuttanut samaa periaatetta. Koska olen leikannut blokkien keskineliöt jäännöspaloista, minulla ei joka kerta ole ollut samaa kangasta käytettäväksi uloimmissa kolmioissa. Silloin olen etsinyt samaa väriä, saman oloista kuviota ja samaa tummuusastetta olevaa kangasta tilalle.
Tässä kuvassa näkyy pari blokkia, joiden keskineliön ympärille olen valinnut jokseenkin sopivan muun kankaan.
![]()
Tämän kuvan blokeista taas vain yhden keskineliö on samaa kangasta kuin reunakolmiot. Muihin olen valinnut riittävän samankaltaisen kankaan (paitsi vaaleimpaan kyllä valitettavasti paljon keskineliötä vaaleammat reunakolmiot).
![]()
Varaosakankaasta voi tehdä vain ne blokit, jotka tilkkutyöstä puuttuvat. Toinen vaihtoehto on ommella muutamia vähän erilaisia ja sirotella ne sinne tänne tilkkupintaan.
”Väärä” kangas ei välttämättä erotu pinnasta kun tilkkutyötä katsoo vähänkään kauempaa, etenkin jos on löytänyt hyvin samaa tummuusastetta olevan varaosakankaan.
Ja jos hivenen erilaisia blokkeja on jokusia eikä vain yksi tai pari, tilkkupinta voi jopa näyttää mielenkiintoisemmalta kuin sellainen, jossa blokit olisivat kaikki olleet samoista kankaista.
2. Joku sanoo, etteivät värit sovi yhteen
Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Minun kehotukseni on olla välittämättä tällaisista kommenteista, paitsi jos sanoja olet sinä itse.
Eri ihmiset nimittäin näkevät värit eri tavoin. On mahdotonta saavuttaa absoluuttisen sopivaa väritystä – sellaista jonka kaikki näkisivät varmasti samalla tavalla ja josta kaikki varmasti pitäisivät.
Ainoaksi mahdollisuudeksi jää toteuttaa omia mieltymyksiään. Olla itse oma tavoiteyleisönsä.
Muistan kyselleeni blogin lukijoilta vuonna 2015, miten jatkaisin hyvin alkanutta tilkkupintaani. Osa lukijoista näki, että punaiset blokkini sopivat hyvin sinisten ja violettien oheen, osa taas piti sommitelmaani epäonnistuneena.
![]()
Lopulta päädyin lisäämään violettien ja punaisten blokkien väliin tumman raidan. Kerroin lisänneeni sen toisaalta eriävien mielipiteiden voimasta, toisaalta kasvattaakseni tilkkupinnan kokoa hieman. Valmiina tilkkutyöni sai nimen ”Mummola,” ja se näytti tällaiselta:
![]()
Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme. Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.
3. Tikkausompeleet eivät ole tasapitkiä
Erityisesti vapaassa konetikkauksessa käy väkisinkin niin, etteivät kaikki tikit tule yhtä pitkiä. Joissain ompelukoneissa tosin on systeemi, joka tuottaa tasapitkää tikkiä, mutta vähänkään tavallisemmissa mallissa ompelija on omillaan. Ja välillä kangas nyt vain liikkuu eri vauhdilla, ja tikit ovat hetken aikaa toooosi pitkät tai aivan pikkiriikkisen lyhyet.
Kuten edellisessä kohdassa, tässä auttaa, kun tikkauksia katsoo kauempaa. Sen sijaan, että itkisit ompelukoneen ja työsi ääressä, ota työ pois koneesta, vie se kahden metrin päähän ja katso uudestaan. Lyön vetoa, ettet enää huomaa eripituisia ompeleitasi.
Lähikuvassa yhdenkin tilkkutyöprojektini tikkaukset. Minulla ei ole ompelukoneen upeaa lisälaitetta, joten tikit ovat keskenään eripituisia. (Eivät hirvittävän eripituisia, mutta kuitenkin.)
![]()
Katsopa samaa projektia valmiina ja kauempaa. Haittaavatko vaihtelevan mittaiset tikit? Vaivaavatko ne kovastikin silmää?
![]()
4. Kangas vetää eri suuntiin tikkausten välissä
Erityisesti vinoon tikattujen ommelviivojen haaste on, että kangas siirtyy vähän siinä samalla kun koneella surauttaa yhden viivan. Kun seuraavan viivan surauttaa vastakkaiseen suuntaan, kangas siirtyy vähän, ja se siirtyykin toiseen suuntaan. Silloin tikkausompeleiden välissä kangas vetää – muodostuu pieniä poimuviivoja.
Tilkkutyökilpailuun lähetetyssä työssä poimuviivoista saisi ehkä miinuspisteitä (ja ehkä ei, jos kilpailutuomari painottaisi toisenlaisia asioita). Tilkkupeittoa taas käytetään, jolloin siihen ajan mittaan muodostuu muitakin poimuja ja ryppyjä. Vetävät kankaat häviävät siihen joukkoon.
Jos poimuviivat häiritsevät, ne voi hävittää tikkaamalla vähän lisää. Seuraavasta ”Uhrauksia” -seinätekstiilin nurjan puolen kuvasta näkee, että kangas vetää vaihteleviin suuntiin harvakseltaan vedeltyjen tikkausten välissä:
![]()
Kuvasta näkee myös, että tiuhemmin tikatut osuudet eivät näyttäisi vetävän ollenkaan.
5. Liian vähän tikkausta
Ennen vanhaan tikkausta piti olla tietty määrä, jotta peiton välikerroksena ollut vanu pysyisi paikallaan. Nyt kun vanu myydään levyinä, sitä ei tarvitse ommella kiinni yhtä tiheästi.
Ellei tilkkupeiton tikkaaminen huvita, niin sinulla on täysi vapaus tikata sitä vain vähän. Minun mielipiteeni on, että harvakseltaan tikattu tilkkupeitto on vähän surullinen teos, mutta sinä oletkin oma kohdeyleisösi! Älä välitä! Jos harva tikkaus riittää sinulle, se on ok.
Jos jossain vaiheessa katse sitten kyllästyykin säästeliäästi tikattuun peittoon, sitä voi aivan hyvin tikata lisää! Eikä tikkausten tarvitse olla samalla tekniikalla toteutettuja kuin aiemmat. Konetikkauksia voi täydentää käsintikkauksin ja päinvastoin. Myös solmuja voi lisätä, niin kone- kuin käsintikkauksiakin komppaamaan.
6. Taustakappale on vähän (tai vähän enemmänkin) vinossa
Ennen Töölön Tilkkupajan iki-ihanaa tikkauspalvelua jouduin tietenkin tikkaamaan myös isot tilkkutyöni. Se ei totisesti ollut lempipuuhaani, ja yksi asia minua harmitti oikein erityisesti.
Vaikka olisin miten huolellisesti asetellut taustakappaleen, tikkausvanun ja tilkkupinnan päällekkäin ja suorat linjat samansuuntaisesti, niin taustakappale ei koskaan asettunut aivan viivasuoraan. Kun katsoin tilkkupeiton taustakappaletta, pystysuorat saumat olivat sittenkin vähän kenossa. Voi että!
Tänään pyytäisin silloista itseäni rauhoittumaan. Tilkkupeiton kääntöpuolta ei yleensä tarkastella kovin yksityiskohtaisesti. Vaikka peiton saisi esille näyttelyyn, kääntöpuoli jää melkein aina seinän puolelle piiloon (peitot ripustetaan aika harvoin niin, että niitä voi katsoa molemmin puolin). Kuka sitä paitsi tietää, vaikka olisit koko ajan aikonutkin sijoittaa saumat juuri niin kuin ne sattuivat tulemaan?
Siinä! Kuusi tilkkutyövirhettä, joista en olisi kovin huolissani. Ja jos jokin sattumus häiritsee kovin, voit joko korjata asian tai toistaa riittävän monta kertaa: ”siitä pitikin tulla tuollainen”. Lopulta alat uskoa tarinaasi!
Huom! Olen luokitellut seuraavat kuusi ”virheiksi,” mutta yhtä hyvin niitä voi ajatella lopputuloksina tai tapauksina tai sattumuksina.
1. Blokkiin valittu kangas loppuu kesken
Toiset tekevät tilkkutyönsä niin, että valitsevat blokin ja suunnittelevat sille värit. Värisuunnitelman mukaan he hankkivat sopivat kankaat huolehtien siitä, että kankaat riittävät suunniteltuun määrään blokkeja.
Entä jos käykin niin, että joku kangas loppuukin kesken? Vaikka sen takia, että on leikannut jossain kohtaa väärin. Täydellisyyden tavoittelijalle tilanne on katastrofi, mutta minä sanon: ei hätää! Ongelman voi ratkaista esimerkiksi hankkimalla toista, riittävän saman väristä ja mahdollisimman samaa tummuusasteista kangasta.
En voi esittää täydellistä esimerkkinä omasta elämästäni, sillä olen ommellut vain yhden ainoan tilkkutyön blokit keskenään samoista kankaista. Viimeaikaisessa economy-blokkiprojektissani olen kuitenkin toteuttanut samaa periaatetta. Koska olen leikannut blokkien keskineliöt jäännöspaloista, minulla ei joka kerta ole ollut samaa kangasta käytettäväksi uloimmissa kolmioissa. Silloin olen etsinyt samaa väriä, saman oloista kuviota ja samaa tummuusastetta olevaa kangasta tilalle.
Tässä kuvassa näkyy pari blokkia, joiden keskineliön ympärille olen valinnut jokseenkin sopivan muun kankaan.
Tämän kuvan blokeista taas vain yhden keskineliö on samaa kangasta kuin reunakolmiot. Muihin olen valinnut riittävän samankaltaisen kankaan (paitsi vaaleimpaan kyllä valitettavasti paljon keskineliötä vaaleammat reunakolmiot).
Varaosakankaasta voi tehdä vain ne blokit, jotka tilkkutyöstä puuttuvat. Toinen vaihtoehto on ommella muutamia vähän erilaisia ja sirotella ne sinne tänne tilkkupintaan.
”Väärä” kangas ei välttämättä erotu pinnasta kun tilkkutyötä katsoo vähänkään kauempaa, etenkin jos on löytänyt hyvin samaa tummuusastetta olevan varaosakankaan.
Ja jos hivenen erilaisia blokkeja on jokusia eikä vain yksi tai pari, tilkkupinta voi jopa näyttää mielenkiintoisemmalta kuin sellainen, jossa blokit olisivat kaikki olleet samoista kankaista.
2. Joku sanoo, etteivät värit sovi yhteen
Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Minun kehotukseni on olla välittämättä tällaisista kommenteista, paitsi jos sanoja olet sinä itse.
Eri ihmiset nimittäin näkevät värit eri tavoin. On mahdotonta saavuttaa absoluuttisen sopivaa väritystä – sellaista jonka kaikki näkisivät varmasti samalla tavalla ja josta kaikki varmasti pitäisivät.
Ainoaksi mahdollisuudeksi jää toteuttaa omia mieltymyksiään. Olla itse oma tavoiteyleisönsä.
Muistan kyselleeni blogin lukijoilta vuonna 2015, miten jatkaisin hyvin alkanutta tilkkupintaani. Osa lukijoista näki, että punaiset blokkini sopivat hyvin sinisten ja violettien oheen, osa taas piti sommitelmaani epäonnistuneena.
Lopulta päädyin lisäämään violettien ja punaisten blokkien väliin tumman raidan. Kerroin lisänneeni sen toisaalta eriävien mielipiteiden voimasta, toisaalta kasvattaakseni tilkkupinnan kokoa hieman. Valmiina tilkkutyöni sai nimen ”Mummola,” ja se näytti tällaiselta:
Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme. Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.
3. Tikkausompeleet eivät ole tasapitkiä
Erityisesti vapaassa konetikkauksessa käy väkisinkin niin, etteivät kaikki tikit tule yhtä pitkiä. Joissain ompelukoneissa tosin on systeemi, joka tuottaa tasapitkää tikkiä, mutta vähänkään tavallisemmissa mallissa ompelija on omillaan. Ja välillä kangas nyt vain liikkuu eri vauhdilla, ja tikit ovat hetken aikaa toooosi pitkät tai aivan pikkiriikkisen lyhyet.
Kuten edellisessä kohdassa, tässä auttaa, kun tikkauksia katsoo kauempaa. Sen sijaan, että itkisit ompelukoneen ja työsi ääressä, ota työ pois koneesta, vie se kahden metrin päähän ja katso uudestaan. Lyön vetoa, ettet enää huomaa eripituisia ompeleitasi.
Lähikuvassa yhdenkin tilkkutyöprojektini tikkaukset. Minulla ei ole ompelukoneen upeaa lisälaitetta, joten tikit ovat keskenään eripituisia. (Eivät hirvittävän eripituisia, mutta kuitenkin.)
Katsopa samaa projektia valmiina ja kauempaa. Haittaavatko vaihtelevan mittaiset tikit? Vaivaavatko ne kovastikin silmää?
4. Kangas vetää eri suuntiin tikkausten välissä
Erityisesti vinoon tikattujen ommelviivojen haaste on, että kangas siirtyy vähän siinä samalla kun koneella surauttaa yhden viivan. Kun seuraavan viivan surauttaa vastakkaiseen suuntaan, kangas siirtyy vähän, ja se siirtyykin toiseen suuntaan. Silloin tikkausompeleiden välissä kangas vetää – muodostuu pieniä poimuviivoja.
Tilkkutyökilpailuun lähetetyssä työssä poimuviivoista saisi ehkä miinuspisteitä (ja ehkä ei, jos kilpailutuomari painottaisi toisenlaisia asioita). Tilkkupeittoa taas käytetään, jolloin siihen ajan mittaan muodostuu muitakin poimuja ja ryppyjä. Vetävät kankaat häviävät siihen joukkoon.
Jos poimuviivat häiritsevät, ne voi hävittää tikkaamalla vähän lisää. Seuraavasta ”Uhrauksia” -seinätekstiilin nurjan puolen kuvasta näkee, että kangas vetää vaihteleviin suuntiin harvakseltaan vedeltyjen tikkausten välissä:
Kuvasta näkee myös, että tiuhemmin tikatut osuudet eivät näyttäisi vetävän ollenkaan.
5. Liian vähän tikkausta
Ennen vanhaan tikkausta piti olla tietty määrä, jotta peiton välikerroksena ollut vanu pysyisi paikallaan. Nyt kun vanu myydään levyinä, sitä ei tarvitse ommella kiinni yhtä tiheästi.
Ellei tilkkupeiton tikkaaminen huvita, niin sinulla on täysi vapaus tikata sitä vain vähän. Minun mielipiteeni on, että harvakseltaan tikattu tilkkupeitto on vähän surullinen teos, mutta sinä oletkin oma kohdeyleisösi! Älä välitä! Jos harva tikkaus riittää sinulle, se on ok.
Jos jossain vaiheessa katse sitten kyllästyykin säästeliäästi tikattuun peittoon, sitä voi aivan hyvin tikata lisää! Eikä tikkausten tarvitse olla samalla tekniikalla toteutettuja kuin aiemmat. Konetikkauksia voi täydentää käsintikkauksin ja päinvastoin. Myös solmuja voi lisätä, niin kone- kuin käsintikkauksiakin komppaamaan.
6. Taustakappale on vähän (tai vähän enemmänkin) vinossa
Ennen Töölön Tilkkupajan iki-ihanaa tikkauspalvelua jouduin tietenkin tikkaamaan myös isot tilkkutyöni. Se ei totisesti ollut lempipuuhaani, ja yksi asia minua harmitti oikein erityisesti.
Vaikka olisin miten huolellisesti asetellut taustakappaleen, tikkausvanun ja tilkkupinnan päällekkäin ja suorat linjat samansuuntaisesti, niin taustakappale ei koskaan asettunut aivan viivasuoraan. Kun katsoin tilkkupeiton taustakappaletta, pystysuorat saumat olivat sittenkin vähän kenossa. Voi että!
Tänään pyytäisin silloista itseäni rauhoittumaan. Tilkkupeiton kääntöpuolta ei yleensä tarkastella kovin yksityiskohtaisesti. Vaikka peiton saisi esille näyttelyyn, kääntöpuoli jää melkein aina seinän puolelle piiloon (peitot ripustetaan aika harvoin niin, että niitä voi katsoa molemmin puolin). Kuka sitä paitsi tietää, vaikka olisit koko ajan aikonutkin sijoittaa saumat juuri niin kuin ne sattuivat tulemaan?
Siinä! Kuusi tilkkutyövirhettä, joista en olisi kovin huolissani. Ja jos jokin sattumus häiritsee kovin, voit joko korjata asian tai toistaa riittävän monta kertaa: ”siitä pitikin tulla tuollainen”. Lopulta alat uskoa tarinaasi!